|
Siiri Tonttutyttö syöttää jäkälää Kipinä-Porolle. Tiedustelumatka alkaa tuossa tuokiossa. Siiri katsahtaa Korvatunturin laelle, siellä Kettu-Repolainen ja Kettu-Veivari juoksevat viuhtoen lumikinoksia hännällään niin, että kipinät sinkoavat yötaivaalle. Hän huomaa taivaalla revontulet. Luonnon upea ja uskomattoman kaunis valonäytelmä leimuaa yli koko taivaankannen. Ne valaisevat maisemaa aivan kuin täysikuu. Tonttutyttö toivoo mielessään, että lapset Ikaalisista olisivat täällä ja näkisivät tämän uskomattoman ilmiön.
Saamelaisen tarun mukaan nimi revontulet tulee siitä, kun kettu viuhtoi lumikinosta hännällään kipinöiden sinkoutuessa taivaalle. Höpsis, eihän se tarua ole vaan ihan totta. Siiri näkee, kuinka Repolainen ja Veivari juoksevat lumikinoksissa, heiluttaen häntäänsä iloisesti. Revontulet leimuavat aina vaan kirkkaammin ja kirkkaammin.
Siiri ja Poro-Kipinä rientävät nopsasti kohti etelää. Tiedustelumatka unohtui. He tuovat lapsia pulkallisen ihailemaan suurta luonnon näytelmää. Korvatunturille saapuessa he ovat ihmeissään näkemästään. Tonttutyttö antaa jokaisen ylle paksun lämpöisen tonttutakin ja töppöset jalkaan, sillä pakkanen paukkuu nurkissa. Joukkue lähti, itse Joulupukin opastuksella, Korvatunturin rinteelle. Siellä he näkevät kettujen iloisen karkelon ja upeasti leimuavat vihertävänkeltaiset ja välillä punaiset revontulet. He kuulevat myös revontulien soiton. Kaikille ne eivät soi. Lapsille ne soivat. Joulumuori kutsuu heidät keittiöön. Siellä hän tarjoaa heille kaakaota ja lämpimiä voileipiä, sekä tietty joulupipareita. Ilta on täydellinen.
Kotiin saavutaan hyvissä ajoin ennen kouluun lähtöä. Herättyään Sanni ja muut matkalaiset miettivät, oliko matka Korvatunturille unta vai totta. Jokaisen lapsen vuoteen vierellä on pieni esine, joka kertoo, että uni on totta. He kuulevat myös kaukaa Poro-Kipinän kellon kilkahduksia.
Vanhan Aasialaisen uskomuksen mukaan ihminen, joka on kerran nähnyt revontulet, saa elää onnellisena loppuelämänsä.
Joulu on lähellä kulkuset kuiskaavat kilisten