Tonttutytön lepopäivä

10.12.2019

Tonttutyttö Siirillä on edessään kahvia sekä kädessään Stollen joulupullan viipale. Ovelta kuuluu koputus.

Pikku Eloisa tonttu koputtaa ovelle ja tupsahtaa huoneeseen. Hänellä on tarjotin, jolla on teetä ja herkullisia voileipiä sekä pipareita. Joulumuori lähettää hänelle terveiset. Tonttutyttö Siiri lukee kortin, jossa on seuraava teksti: ” Kiitos Touhun ja Kaikun löytämisestä. Nauti aamiaisesta! Vietä rauhallinen päivä.”

Siiri on nukkunut myöhään, sillä viime päivät ovat olleet yhtä menoa. Kuitenkaan, hauskempaa ei olla voi kuin jouluntaika, hän hihkaisee. Kello seinällä kertoo ajan olevan jo melkein puolessa päivässä. Hän sytyttää kynttilän, istahtaa sohvalle nauttimaan aamiaista sekä muistelemaan unta, jonka hän on nähnyt.

Unessa hän käy paikoissa, joissa on vieraillut viime vuosina. Nyt hän kävelee katua, jolle luo lempeää valoaan kauniit jouluntähdet. Kirkon luona hän näkee läheisyydessä tuikkivat valot. Tonttutyttö Siiri kävelee kohti valoa ja pysähtyy. Joulutalo Rahkola on hänen edessään täydessä juhlavalaistuksessa. Siiri kulkee talon pihapiiriin, kurkkii ikkunoista sisälle. Pöydillä on monenlaisia, taitavien käsien tekemiä tavaroita. Sisällä on lämmin ja kotoisa joulun tunnelma.

Tonttutyttö katsahtaa ympärilleen, hän huomaa olevansa joulumarkkinoilla. Siiriä ympäröivät upeat jouluvalot, tuoksut, joita paahdetut mantelit, höyryävä hehkuviini Glühwein, kastanjat, vohvelit jne. levittävät ympärilleen sekä ihana joulumusiikki.

Seuraavassa hetkessä Tonttutyttö istuu Onnikan lattialla ja huomaa Vilpertin kömpivän esiin penkin alta, jossa on ollut nukkumassa. Ihmetellään tapaamista Onnikassa. Linjurissa on tunnelmaa, joka vaihtuu puistoon, jossa hän ihailee KipinäPoron kanssa puiston ja kadun reunustan isoja puita, joiden tähtikuvioiset valot loistavat, luoden sinne satumaisen tunnelman ja änellä on edessään kahvia sekä kädessään Stollen joulupullan viipale. Ovelle koputetaan...

Siiri havahtuu aatoksistaan tähän päivään ja katsahtaa ulos, jossa Korvatunturin pikkutontut rakentavat lumilinnaa ja lumilyhtyjä. Hän lähtee ulos mukanaan koppa, jossa on kynttilöitä. Lyhdyt saavat kynttilän. Pian lumilyhdyt luovat kaunista valaistusta ympäristöön.

Joulumuori huikkii heidät sisälle. Tupaan on katettu pöytä, jolla on kakkua, kampanisuja ja pipareita. Tietysti ne tarjotaan kaakaon kanssa. Pöydän antimet hupenevat tuossa tuokiossa.

Tämä on ihanaa aikaa, joulunodotusta ja taikaa. Siiri Tonttutyttö nukahtaa, pian on jälleen uusi päivä.

Porojen kulkuset kilisevät yössä.

Miten siinä kävikään

9.12.2019

Tonttujoukko kupsahtaa pulkkaan. Kaikki puhuvat yhteen ääneen, kukaan ei saa selvää mistään. KipinäPoro keikuttaa jalkojaan ja pää heiluu, pian matkaan.  Matka alkaa, kulkuset kilisevät riemukkaasti.

Tonttutyttö ottaa johtajan roolin, huikkaa Kipinälle, pidetään tauko puolimatkassa ja selvitetään tämä sotku. Puolimatkaan tai ainakin melkein siihen osuu Seitseminen, joten pulkka laskeutuu järven rannalla olevan laavun taakse.

Siiri löytää penkin alta ison termarin täynnä lämmintä kaakaota. Siihen on kiinnitetty lappu, jossa lukee, löytäjä saa nauttia tästä täysin siemauksin.

Tuomo ja Kieku kertovat, että heidät kidnapattin ja sitten he ovat heränneet oudolla pihalla, jossa on komeita ovia ja ihan kivinen piha. Ihmisiä näkyy joka puolella. Pian heidän ympärilleen on kertynyt joukko, joka ihmettelee partaisia hiippalakkisia olioita. Tontut eivät itse huomaa ihmetakkinsa revenneen. He ovat näkyviä.

Väki joukon keskeltä astelee arvokkaan näköinen herra, joka kyselee heiltä, keitä he ovat ja miksi he ovat siellä. Kieku selostaa ja sekoilee sanoissaan, joista ei ota selvää kukaan. Tuomo puolestaan yrittää kertoa miten he joutuivat tänne. Loppujen lopuksi he saavat kerrottua koko tarinan ymmärrettävästi.

Riemuissaan he kertovat Siirille ja Sukkelalle, että arvokas herra on maamme presidentti. Kieku huokailee, herran vieressä oli kaunis nainen, hänen puolisonsa. Tuo upea nainen saattaa kaverukset linnan keittiöön, siellä hän ohjaa heidät pääkeittiömestarin luokse, antaa ohjeet, miten toimia tonttujen kanssa. Heidät hätistellään pesulle ja neuvotaan työpisteelle. Työtä tehdään ahkerasti, täytetään tarjoiluvateja erilaisilla herkuilla jatkuvasti. Tuomo tuumii, että juhliin on saapunut vain nälkäisiä ihmisiä. Tunnustaa itsekin olleen myös nälkäinen ja napsineen tarjottavia aina kun valvovan silmä välttää. Kiekun vatsa on vieläkin kipeä, kun hän ahmii niitä mielettömiä määriä. Juhlien päätyttyä siivottiin ja siivottiin. Yhdestä suusta tontut Tuomo ja Kieku huokaavat, hyvä kun tulitte ja pääsemme kotiin Korvatunturille.

Siiri Tonttutyttöä hymyilyttää, oikeastaan hän on hyvin iloinen siitä, että kadonneet tontut laitettiin töihin. Laavulla kuullaan vielä tarinoita juhlista. Vuorotellen he ovat kurkkineet saliin, jossa vieraat ovat. He ovat nähneet monta tuttua Lapista ja myös vanhan herran, joka on innokas poimimaan marjoja metsässä. Sukkela miettii, että kaveruksilla riittää seuraavaan itsenäisyyspäivään asti tarinoita .

Laavu siivotaan. KipinäPoro kiitää taivaanrantaa kohti Korvatunturia. Pulkassa Tuomo ja Kieku nukkuvat äänekkäästi kuorsaten. Sukkela kurkkii ja katselee valojen loistoa. Siiri on tyytyväinen, että kadonneet tontut löytyvät, eivätkä ole aiheuttaneet hankaluuksia matkallaan, ainakaan niistä ei ole vielä tietoa.

Korvatunturilla kaikki nukkuvat, tähdet tuikkivat taivaalla ja kuu luo hohtoaan maanpinnalle.

Joulutaikaa, muuta hauskempaa ei vois ollakaan!

Joulukalenteri 8.12.2019

TuomoTonttu ja KaikuTonttu linnan kahvipöydässä

8.12.2019

Siiri Tonttutyttö on nukkunut yönsä huonosti. Syy siihen on omantunnontuskat, joita hän potee Tuomon ja Kaikun takia. Omatunto kertoo Siirille, että hänen on pitänyt lähteä etsimään niitä kahta sählääjää, koska tiedossa on, että heillä ei ole mahdollisuutta selvitä ilman apua. Se on todettu niin usein ennenkin.  

Korvatunturin kukon kiekuminen herättää Siirin jo puoli viideltä. Hän pomppaa ylös vuoteestaan, laittaa vaatteet ylleen suorastaan heittämällä, unohtamatta takkiaan, joka saa hänet näkymättömäksi. KipinäPoro pulkan eteen ja menoksi, hädintuskin TonttuSukkela ehtii mukaan.

Taivaalta kuuluu kulkusten kilinää. Joulumuori tökkää Joulupukkia ja kysyy mitä kummaa tuolla on menossa. Joulupukki kääntää kylkeään, ääni rohisten sanoo, soitapa Siirille, nukahtaen saman tien. Muori tuumaa, ilmeisesti ei tuo kulkusten kilinä ei ole mitään kummallista ja seuraa Joulupukkia unten maille.

KipinäPoro ottaa yhteyden JolkottajaPoroon tiedustellen, mihin hän on vienyt Äijylin tilaaman kyydityksen. Jolkottaja ei ollut ensin tietääkseen mitään asiasta.  Keskustelun kuluessa ja Kipinän uhkailun jälkeen hän myönsi tipauttaneensa heidät Presidentin Linnan sisäpihalle, oven eteen.

Kulkuset kilisivät taivaalla Korvatunturilta aina etelään linnan pihalle saakka. Kulkusten epätavallinen kilinä kaikuu kaikkialla ja se herättää ihmetystä jokapuolella. Se kuullostaa kummalliselta, kiireisten kulkusten kilinältä. Pulkan laskeutuessa pihalle ääni vaimenee.

Eilen oli Suomen itsenäisyyspäivää, silloin perinteisesti vietetään presidentin linnassa juhlia. Juhlavieraiden saapuessa presidentti puolisoineen kättelee ja toivottaa heidät tervetulleeksi juhliin. Juhlat ovat jälleen upeat, siellä on kauniit kattaukset erilaisille maukkaille tarjottaville, hienoja kukkalaitteita, musiikkia, tanssia, naisten vaateloistoa, tuttuja ja tuntemattomia tavataan ja keskustellaan, nautitaan juhlasta. Vieraita on saapunut kaikkialta Suomesta.

Linnan keittiössä pyöreän pöydän ympärillä on väkeä kahvilla ja  kaksi tonttua on saman pöydän äärellä heidän kanssaan. Tontut kertovat  Korvatunturista, sen tapahtumista, hurjista seikkailuistaan, mutta eivät mokailuistaan. Välillä pöydästä kuuluu naurua kaverusten jutuille.

Siiri ja Sukkula kiiruhtavat sisään avonaisesta ovesta. Heidän silmänsä revähtävät ammolleen, sillä kahvipöydässä istuu kaksi tuttua, Tuomo ja Kaiku. Tuomo huomaa tontut, jotka seisovat hiljaa paikallaan, ihmetellen tilannetta. Muut eivät huomaa heitä, koska he ovat näkymättömiä. Heillä on ihmetakki yllään. Tuomon ja Kaikun takit ovat tietenkin repeytyneet ja menneet hukkaan, joten kaikki näkevät heidät.

Tontuille, Tuomolle ja Kaikulle tulee kiire, he kiittävät kahvista ilmoittaen jatkavansa hommia, joita heille on annettu.

Kaverukset ryntäävät pihalle, Siiri ja Sukkela seuraavat heitä.

Kipinän kulkuset kilisevät iloisesti.

Tuomoa ja Kaikua kaivataan

7.12.2019

Perinteisesti joulukuun seitsemäntenä päivänä leivotaan pipareita Siiri Tonttutytön johdolla. Tänään piparit leipoo pikkuiset keittiötontut. Siiri Tonttutyttö lähtee KipinäPoron ja tonttu Sukkelan kanssa etsimään Tuomoa ja Kaikua, joita ei ole nähty hurjan laskettelun jälkeen.

Tunturin juurelle tullessaan he huomaavat pulkan, jossa lippu on tallella. Tarkistettuaan lipun kunnon he laittavat sen mukanaan olevaan laatikkoon varovasti. Mitään vahinkoa ei ole tullut, Siiri huokaa helpotuksesta. Pulkan vieressä on lumessa jälkiä, jotka viittaavat jonkinlaiseen yhteenottoon tai sitten tontut tokkuraisina ovat siinä tepastelleet. Lumessa on tallattu alue, siitä lähtee ison reen jalasten jäljet suoraan suolle päin. Tonttu Sukkela lähtee edellä tutkimaan minne ne johtavat ja onko siellä turvallista kulkea. Suo saattaa olla arvaamaton jopa talvellakin.

Siiri ja Kipinä tutkivat ympäristöä laajemmin, jospa löytyisi osviittaa, mihin nuo säheltävät kaverit ovat kadonneet. He eivät löytäneet mitään. Sukkela löytää jälkiä, joita tutkiessaan, he tulevat tulokseen, että kaverukset on siirretty pulkkaan, jossa heidät on lennätetty jonnekin, mutta minne.

Tontut istuvat miettimään, mitä tehdä. Sukkela ehdottaa laitetaan messingeriin, facebookkiin, instagramiin, radioon ja kaikkiin mahdollisiin tiedotusvälineisiin, mitä on. KipinäPoro toteaa, ettei se tuota tulosta, koska tonttujen takit tekevät heidät näkymättömiksi. Niinpä, mitä nyt! He keksivät mielestään hyvän ratkaisun. KipinäPoro tuntee kaikki porot, jotka työskentelevät kuljetusalalla. Hän ottaa heihin yhteyden, Sukkela puolestaan kyselee tonttujoukoilta ja metsän väeltä. Siiri hoitaa kyselyn kaikilta muilta.

KipinäPoro ratkaisee kysymyksen löytämällä JolkottajaPoron, joka on käynyt täällä, ottanut kaksi tonttua kyytiinsä. Kyydin on tilannut maahisten pikkupomo Äijyli, joka on kuuluisa siitä, että sillä on taito tehdä pikkukepposia.  

Äijyli on kuullut sen suhinan rinteestä ja kipaissut katsomaan, mikä se on. Tuomo ja Keiju siellä istuvat aivan tokkurassa, pyörittyään rinnettä pitkin alas pulkan perässä. Äijyli laittaa heidät rekeensä, kuskaa aukiolle, jonne hän tilaa porokuljetuksen. Tilatessaan kyytiä hän kertoo, että määränpää on presidentinlinna ja nämä säheltäjät on vietävä sinne, aina sisälle saakka.

Tähdet tuikkivat taivaalla, Siiri haukottelee, samoin Sukkela on väsähtänyt. He kiipeävät pulkkaan, KipinäPoro kiitää takaisin kotiin.

Joulumuori ja Joulupukki istuvat iltapalalla ja heidän edessään on iso kulhollinen piparkakkuja. Tontut hakevat kaakaota ja napsivat pipareita niin, että kulho on melkein tyhjä, kun NukkuMatti saapuu paikalle.

Korvatunturilla on rauha, kaikki nukkuvat ja näkevät unta tulevasta joulusta.

Missä mahtavat Tuomo ja Kaiku säheltää.

Joulukalenteri Itsenäisyyspäivänä 6.12.2019

Siiri Tonttutytön itsenäisyyspäivä

6.12.2019

KipinäPoro tulla tupsahtaa Siiri Tonttutytön kanssa aamutuimaan Korvatunturille. Itsenäisyyspäivän vietto houkuttelee kotiin.

Tonttutyttö kiiruhtaa keittiöön, halaa Joulumuoria, Joulupukki saa suukon poskelleen. Siiri ryhtyy välittömästi glögiteen valmistukseen. Se on Joulupukin herkkua ja jokaisena itsenäisyyspäivänä nautitaan glögiteetä lipunnoston jälkeen.

Teeglögi

1 l vettä, 3 rkl teenlehtiä (mustaa teetä esim.Assam), ½sitruunan raastettu kuori ja mehu, 2 kanelitanko,

1pala inkivääriä, 10 mausteneilikkaa,  

1 pala pomeranssinkuorta,  2 rkl fariinisokeria
rusinoita ja manteleita
Teenlehdet ja raastettu sitruunankuori kannuun.
Sekoita mausteet veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada teekannuun.
Jätä tee maustumaan. Siivilöi, lisää sokeri ja sitruunamehu. Rusinat ja mantelit teelasiin.

Ulkona Korvatunturin laella tontut, Joulupukin johdolla, valmistautuvat lipun nostoon. Korvatunturin lipputanko on pitkä ja lippu suuren suuri. Lipputanko on paikassa, jossa muutaman metrin päässä on rinne, jota laskemalla pääsee hujauksessa alas. Se on melko jyrkkä, mutkainen ja hyvin pitkä.

Kaksi tonttua Tuomo ja Kaiku tuovat pulkalla lippua, mutta kas kuinka ollakaan, pulkka lipsahtaa. Se lähtee liukumaan rinnettä alas, tontut ryntäävät perään. Siinä mennään vauhdilla rinnettä alas, pulkka ja tontut. Suhina kuuluu kaikkialle tunturissa, lipun heilahdellessa pulkassa. Onneksi Tonttu Tomera on toisen lipun kanssa tulossa paikalle, sillä hänellä on ollut ennakkoaavistus, että Kaiku ja Tuomo mokaisivat homman. He ovat Korvatunturin säheltävät kaverit.

Lippu vedetään salkoon ja lippulaulu lauletaan moniäänisesti tunturin laella. Näin alkavat itsenäisyyspäivän juhlallisuudet Korvatunturilla. Suureen saliin kokoonnutaan nauttimaan lasilliset glögiteetä ja kuulemaan juhlapuhetta.

Tonttujen vanhin, Hopeaparta, puhuu itsenäisyydestä ja sen merkityksestä meille.  Itsenäisyys eli suvereniteetti tarkoittaa valtiolle ja meille kaikille samaa kuin itsemääräämisoikeus. Toinen vaihtoehto olisi, että joku muu hallitsee meitä. Nyt on juhlan aika. Olemme olleet itsenäisenä maana 102 vuotta. Sota ja sen tuomat kauhut eivät ole maatamme piinanneet vuosikymmeniin. Meillä on onni elää rauhallisessa ihanassa maassa. Tästä kaikesta saamme olla iloisia, kiittää menneitä sukupolvia. Heidän toiveensa on, että maatamme hoidetaan kunnialla. Muistetaan, mikä hinta on maksettu, että tänä päivänä voimme juhlia itsenäistä isänmaata. Lopuksi laulettiin Maammelaulu.

Tuomo ja Kaiku eivät ehdi juhlaan. He joutuvat seikkailuun huiman laskunsa jälkeen. Tonttutyttö Siiri on valmiina etsimään kaveruksia.

Porojen kulkuset kilisevät Korvatunturin rinteillä

Tonttutyttö Siirin ja Siimoni Navettatontun tapaaminen

5.12.2019

Aamulla Siiri Tonttutyttö muistaa Siimoni Navettatontun, jonka luona hän vieraili vuosia sitten. Hän muistelee, että Siimoni on iältään jo monta sataa vuotta ja tuskin muistaa itsekään, kuinka paljon niitä vuosia on. Hän päättää lähteä tapaamaan Siimonia. KipinäPoro on valmiina ja pian he saapuvat määränpäähän.

Siiri avaa navetan oven ja siellä Siimoni istuu karsinassa heinien päällä iso muki kädessään ja suuri piparisydän toisessa kädessä aivan samoin kuin vuosia sitten. Lehmät olivat asettuneet makuulle ja ynähtelivät tyytyväisinä aamulypsyn jälkeen.

Myös navetta on samanlainen kuin aikaisemmin, vanha ja kodikas. jollaisia on ollut jo satoja vuosia. Ikäisekseen navetta on hyväkuntoinen kuten navettatonttukin. 

Siimoni on hieman apean tuntuinen, kun hän kertoo talon tämän hetkisestä tilanteesta ja on hyvin huolissaan tulevaisuudesta, talon kohtalosta. Tilaa on aina hoidettu erittäin hyvin ja siellä on asunut onnellisia ihmisiä. 

Juuso, poika, jonka on tarkoitus ottaa talon isännyys, on rakastunut tyttöön, joka ei halua muuttaa kaupungista maalle. Hän tarinoi usein Siimonin, navettatontun, kanssa, aivan kuin isänsä.  Juuso-poika on yksi meistä, jotka uskomme satuihin, tiedämme satujen ja tonttujen olevan totta.

Siiri ja Siimoni miettivät, mitä he voisivat tehdä asian eteen ja keksivät ratkaisun.  Johanna on tulossa vierailulle, silloin Siimoni hoitaa kaiken sellaiseen kuntoon, että tuo tyttö huomaa, miten upea paikka Juuson lapsuuden koti on. Hän laittaa kaikki kotitontut puuhaamaan ja kuiskutteleman Johannan korvaan positiivia asioita siitä, mitä hänen ympärillään on. Tonttutyttö lupaa aina sillointällöin kulkusten helinää. He tekevät joulun ihmeitä.  Joulun taikaa on ilmassa.

Kentien ihme tapahtuu ja jonain päivänä Johanna ja Juuso hoitavat taloa ylpeydellä ja suurella rakkaudella.

Siimoni hiljenee, hänen päänsä nuokahtaa ja suu aukeaa kuorsaukseen, uni saapuu. Lehmät nukahtavat myös päiväunilleen.
Siiri hyppää KipinäPoron pulkkaan.  Matka jatkuu kulkusten helistessä.  

SIIRI TONTTUTYTÖN JA KIPINÄPORON KOMPUROINTI TAITEEN MAAILMAAN

4.12.2019

Seitseminen jää taakse. Edessä häämöttää Ikaalisten keskusta ja Toivolansaari. Pulkka laskeutuu maahan. Siiri hämmästyy, tuossa on uusi rakennus, mikä se oikein on. Aikansa rakennusta kierreltyään hän toteaa, uusi sauna. Tonttutytöllä on yllään takki, joka tekee näkymättömäksi. Siiri kurkistaa ovesta ja huomaa miesjoukon olevan saunomassa.

KipinäPoro huomaa tonttutytön, joka tulee nurkan takaa innoissaan. Me yövymme täällä, Siiri hihkuu. Sauna on lämmin ja voimme olla siellä yötä, eikä tarvise lentää Korvatunturille. Saunojat lähtevät kotiin aivan varmaan ennen pitkää, joten voimme mennä sinne.

Siiri kertoo taidenäyttelystä, joka avautuu illalla ja siellä on talvinen metsä, näyttelyn nimikin on ”Talven Lumo”. Haluan mennä sinne, tule mukaan Kipinä, mennään yhdessä. Kaverukset eivät malta odottaa iltaa, jolloin avajaiset ovat, vaan lähtevät välittömästi Komppiin.

Kompissa on täys hulina päällä, kun he saapuvat sinne. Kukaan ei huomaa heitä, ainoastaan tuulenvire pyyhältää näyttelysalin läpi. Hieman päät pyörivät ihmetellen tapahtumaa, mutta sitten kaikki jatkavat järjestelyjä.

Tonttutyttö Siiri hyppää talvimaisemaan, joka on salissa,  tupsahtaa ämpäriin, josta kasvaa iso kuusi. Uskomatonta, samassa KipinäPoro kaataa puolet metsästä ja kompuroi muutamaan tauluun mennessään hätäisesti ulos.

Salissa syntyy kaaos, kukaan ei tiennyt, miten tuo on mahdollista, metsä tuhottu, tauluja sikin sokin lattialla. Siiri istuu kaiken sotkun keskellä ihmetellen, mitä Kipinä ja hän ovat saaneet aikaan. Näyttelyn pystyttäjät, aikansa keskusteltuaan, jopa hyvin äänekkäästi, tulevat tulokseen, että Kompissa kummittelee.

Ihmettelevät aikansa, miten se mahdollista, jatkavat sitten näyttelyn pystyttämistä ja kaaoksen järjestämistä.

Siiri hymyilee ja toteaa tämä on sitä talven lumoa ja joulun taikaa.

Tonttutyttö Siiri toteaa olevansa jo vanha, ei nyt juuri muista tarkkaa ikäänsä, mutta tarpeeksi vanha, että voi kerran elämässään aiheuttaa kaaoksen ja sekasotkua.

Kulkuset kilisevät kertoen joulun tulosta.

Illalla monet huomaavat punaisen tonttulakin vilahtavan näyttelyssä ja kulkusten kilisevän jossain aivan lähellä.

TONTTUTYTTÖ PIKKUJOULUSSA SEITSEMISEN lUONNONPUISTOSSA

3.12.2019

Aamu aukenee Seitsemisen Luonnonpuistossa valkoisena. Siiri lähtee Kipinän luo aamutervehdykselle. Voi ihanuutta, lunta, iloisesti hyppien hän kiiruhtaa Kipinän luo. Halaa uskollista poroaan, löytää taskusta eilisiltaisen kampanisun palan, jonka Kipinä saa yhdessä porkkanan kanssa.

Toisiinsa nojaten he katselevat kaunista maisemaa. Samalla he kurkkivat ympärilleen, joko juhlavieraita on saapunut paikalle. Tonttutytön silmät leviävät ja suu aukeaa ammolleen. Hyvänen aika väkeä on kertynyt paikalle, jopa niin paljon, että voisi perustaa pienen-isonkaupungin, hän heläyttää Kipinälle. Kipinä nuokuttaa päätään niinpä niin.

Siellä näyttää olevan jänöt perheineen, Petri Peura ja veljensä Pera Peura sekä isä ja äiti Peura. Siellä on myös Hirvi Vihainen ja kirjava joukko muuta metsän väkeä. Nyt on pikkujoulu ja pian juhlitaan.

Pienelle aukiolle on katettuna pöytä, jossa on jos jonkinlaista syötävää, jota kaikki saavat nauttia mielinmäärin. Maatalon Helunan keittämä riisipuuro on vertaansa vailla ja maistuu jokaiselle.

Vilkas puheensorina täyttää tienoon. Kaikkien huulilla on viime päivien tapahtumat tuolla ulkomaailmassa. Ne ihmetyttävät ja aiheuttavat hämminkiä, kohta kukaan ei tiedä mikä on totta ja mikä ei. Aikansa keskusteltuuan he toteavat yhteen ääneen ja antavat asiaan oman lausuntonsa.  Meillä on täällä hyvä olla, oman kuusen alla.

Mikä ihmeen rysäys, ihmettelee Siiri Tonttutyttö, kunnes hän huomaa Otso Karhun kömpivän pensaikosta ja huutavan. Se suorastaan karjuu, kuka häiritsee untani ja rymistelee suoraan kohti Juuso Töpöhäntää. Juuso sattuu olemaan siinä sopivasti ihan lähimpänä. Apua, huutaa Juuso, apua! Hän lähtee pakoon ja Otso perään. Kaaoshan siitä syntyy, kun kaikki lähti auttamaan Juusoa.

Juostessaan Kirkas Soljosen luo Juuso huomaa rannalla pikkuisen keijutytön. Keijutyttö tajuaa tapahtuman ja leijuu Otson eteen pelkäämättä.  Hän esittää kauniin keijutytön tanssin, jonka on itse tehnyt. Viulupelimannit soittavat ja Keijutyttö tanssii ja tanssii. Käsin kosketeltava hiljaisuus syntyy, Otso Karhu pysähtyy, katsoo sekä kuuntelee pelimannien kaunista musiikkia. Tuo tilanne rauhoittaa Otson, joka noloissaan pyytää juhlaväeltä anteeksi ja lähtee köpöttelemään kohti talvikotiaan.

Silloin Tonttutyttö Siiri juoksee hänen luokseen ja kutsuu Otson herkkupöytään. Hän selittää, että sen jälkeen uni maistuu makealta aina kevääseen saakka. Juhlat jatkuivat kunnes Nukku-Matti saapui ja juhlijat nukahtivat tyytyväisinä.

Siiri Tonttutyttö ja Kipinä Poro lähtevät kiitämään kohti taivaan rantaa ja mennessään miettivät seuraavaa vierailukohdettaan.

TONTTUTYTTÖ SIIRIN MATKAILUA

2.12.2019

Siiri on päättänyt lähteä tapaamaan tonttuystäviään, jotka asustavat kaukana Korvatunturilta. Aamulla Kipinä Poro aavistaa, että tänään lähdetään ja on valmiina, kun Siiri tulee poroaitauksen luokse. Siiriä naurattaa oma innokkuutensa, kun hän huomaa saman innostuksen Kipinässä.

Ensimmäinen pysähdys on Ähtärissä pandojen luona. Siellä on kaikki hyvin. Pandat kertoivat innostuneena, että johonkin hallitukseen on valittu joku miss Suomi ja hän on nyt meistä vastuussa, he riemuitsivat.

Seitseminen on seuraava pysäkki. Siellä he tapaavat Herra Hermanni Hirven ja rouvansa. Siiriä on jo kaivattu, sillä siitä on kauan, kun Siiri vietti joulua heidän kanssaan. He päättävät pitää pikkujoulun, Siirin kunniaksi, jonne kutsutaan metsän väkeä joka puolelta Seitsemistä.

Jänöt laitettaan viestin viejiksi, rouva Hirvi suunnistaa keittiöön Siiri Tonttutytön kanssa. He leipovat ja paistavat tarjottavaa pikkujoulun viettäjille. Hermanni Hirvi esikuntansa kanssa katsoo sopivan aukion, mikä laitetaan pikkujouluasuun.

Pieni menninkäinen kurkkii puiden lomasta mitä tapahtuu ja rientää kertomaan uutisen muille menninkäisille.

Illalla nautitaan mm. Siirin tuomia kampanisuja ja vaihdetaan kuulumisia vuosien varrelta. Siiri unohtaa kokonaan suunnitelmansa mennä kauas ystävien luo.

Illan vaihtuessa yöhön kuuluu Kipinän kulkusten kilinää ja menninkäisten sekä maahisten tassuttelua Seitsemisen luonnossa.

SIIRI TONTTUTYTTÖ TUNNELMOI TUNTURISSA

1.12.2019

Joulun lähestyessä tuuli kantaa viestin Korvatunturilta. Joulu on tulossa, kuunnelkaa, katselkaa, missä ja milloin tapaamme. Tuttu ääni, Siiri Tonttutytön kuiskailu kuuluu tuulen huminassa.  

Siiri istuu Korvatunturin laella katsellen upeaa lumista maisemaa,  kuiskaillee tuulelle, joka kantaa äänen kaikkialle.

Joulunaika, ihana, saapuu.  Kaikki ovat kilttejä toisilleen, lapset, aikuiset, metsän eläimet, kaikki. Siiri naurahtaa, tietenkin myös tontut.

Joululaulut raikuvat valot syttyvät.Joulun alusaika on vuoden valottomin, usein myös lumeton, kuitenkin valot loistavat joka puolella.

Kaupungin kaduilla loistavat jouluvalot. Puutarhat, parvekkeet, ovenpielet jne, ovat valaistuja, lyhdyin, led valoin(nykyaikaa), kynttilöin, koristeltu köynnöksin, havuin, kävyin, kuivakukin, kuka milläkin lailla.

Lumi on kuitenkin aivan ainutlaatuinen valaistus. Ulkona huomaat maiseman loistavan valkoisen ja sinisen eri sävyissä. Tähdet tuikkivat taivaalla ja metsä hehkuu valkoisen huurteen peittäessä puiden oksat. Rakastan lunta ja talvea, Siiri Tonttutyttö kertoo tuulelle, joka kantaa Siirin sanat jokapuolelle.

Pysähdy, kuuntele, korviisi kantautuu hento kulkusten helinä.

PS. kurkista tarkoin kuvaa, olen kuvassa ihan siellä tunturin laella ja näytän mustalta pisteeltä. terv. Siiri