"Sateenkaari vie maahan satujen.
Kerran kuulin mä laulun ihmeistä sadun sen:
Siellä taivas on aina sininen, unet kauneimmat
siellä aina käy totehen."

Kesän valosta kynttilän paloon

Polaariyö eli kaamos on vuodenkiertoon liittyvä ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika. Nuorgamissa aurinko näkyy viimeisen kerran 25.11. ja on piilossa 17. tammikuuta saakka. Kaamoksen raja kulkee hieman Sodankylän eteläpuolitse, kertoo Wikipedia. Etelässä ei varsinaista kaamosta ole, vaikka eihän aurinko näyttäydy täälläkään usein. Valon määrä vähenee syyspäiväntasauksen jälkeen aina talvipäivänseisaukseen, joka on 21. joulukuuta. Oikeastaan vasta marraskuussa tavallaan havahdumme valon vähenemiseen.

Meillä on 4 vuodenaikaa, jokaisella on oma lumoava taikavoimansa. Nyt on meneillään syksy ja kaamosaika. Kellot siirtyivät juuri talviaikaan, joka tutkimusten mukaan on meille luonnollinen aika.

Ennen sähköä, pimeään vuodenaikaan oli pakko olla rauhassa kynttilöiden ja päreiden valaistessa. Elimistömme on kuitenkin edelleen samanlainen kuin tuolloin, joilloin luonto ohjasi meitä enemmän voimien keräämiseen.

Luonto toimii omalla laillaan, keväällä kaikkialla elämä virtaa, kesällä niistä virroista syntyy luonnon kukoistus, syksyn väriloiston ja ilotulituksen jälkeen luonto vetäytyy talviunille lepäämään, jaksaakseen jälleen virrata ja kukoistaa kevään tullen.

Luonto auttaa näkemään asiat oikeassa mittasuhteessa.

Pimeällä voimme ihailla tähtitaivasta ja revontulia.

Luonto ei ole koskaan huolissaan. Asiat tapahtuvat täydellisen oikeaan aikaan.

Mitä jos juuri nyt antaisimme itsellemme vain luvan olla ja nauttia olemisesta, ei tekemisestä. Vetäytyisimme talviunille, kuten luontokin ja jatkaisimme pirteänä kevään tullen. Luottaisimme siihen, että mieli ohjaa meitä juuri sellaisen olotilan ja toiminnan luo mikä on hyväksi tässä hetkessä. Oli se sitten mitä tahansa. Ellei huvita niin otetaan huopa ja kääriydytään siihen, tehdään olo mahdollisimman mukavaksi. Kaamosajan voi hyvällä omallatunnolla ottaa myös rennosti.

Istahda siihen ihanaan nojatuoliin, vedä villasukat jalkaan ja keitä kuppi teetä. Kirja käden ulottuville, vaikka se kiva kirja, mitä kirjastossa selasit ja puolisalaa lainasit. Lue se nyt. Tai leivo se ihana kakku, mitä rakastat. Tanssi, kun kakku on uunissa. Mene nukkumaan, kun siltä tuntuu. Nukkuessa sielu pääsee vapaaksi, mieli hiljenee ja keho rentoutuu.

Tuo kaikki ei suinkaan tarkoita, että löhöäisit nojatuolissasi koko marraskuun, vaan löytäisit asioita, joita voisit harrastaa tai tehdä.

Tehdä sitä mistä nautit.

Vaikka et suuremmin nauttisi uloslähdöstä, mutta voisit tehdä siitä hauskan aamupäivän hetken. Seuraile pikkulintuja, niiden pyrähdyksiä puiden latvassa. Kulkiessa voi katsella järven elämää, sen aaltojen liikkeitä. Parasta kuitenkin on lähteä valoisana aikana. Tietenkin kuljet varoen, siellä saattaa olla liukasta. Ota vaikka kävelysauvat mukaasi. Katsele, kuuntele luontoa, joka valmistautuu uuteen kevääseen. Ulkoilu on tärkeä henkireikä! Hengitä just nyt syvään ja muista, miltä raitis syksyinen ilma tuntuu.

Muista myös lukemisen riemu. Lukemalla voit paeta pimeyttä ja samalla innostua ja tulla hyvälle tuulelle. Voit päästä mielikuvamatkalle menneeseen, tulevaan, aitoon kohteeseen tai tarinaan. Se on kehittävää, rauhoittavaa, antaa energiaa. Löydä kirjastosta oikeat kirjat ja nauti syksyn tunnelmasta niiden parissa.

”Lappilainen on siirtänyt kaamoksen aikaan töitä, joita ei ehdi tai pysty muulloin tekemään. Käsityöläiset suorastaan nauttivat talven ajan paljoudesta - kerrankin on aikaa saattaa kaikki keskeneräiset työt loppuun.” Luin tuon lauseen ja kirjoitin sen, koska mielestäni se sopii tähän. Meillä kaikilla on tekemättömiä asioita ja niiden loppuunsaattaminen tuottaa uskomattoman paljon mielihyvää, oli ne sitten vaikka kuinka pieniä tekoja tahansa.

Uintia olen harrastanut koko elämäni ajan. Meillä on huikeat mahdollisuudet siihen ympäri vuoden. Ikaalinen Spa on tuossa lähellä ja nyt kylpylään on mahdollisuus kulkea bussilla maanantaisin ja perjantaisin. Villa Vihta kutsuu myös meitä. Avantouinti, talviuinti, kylmäuinti rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minua Kyrösjärvi on kutsunut aaltoihinsa niin kesällä kuin talvellakin ja totean sen olevan upeaa.

Anna itsellesi mahdollisuus yllättyä musiikin voimasta. Musiikin avulla voi löytää niiden tunnelmien äärelle, joista nauttii.

Oikea monipuolinen ravinto on jokaisena päivänä tärkeää. Nykyään on helppo tilata valmis ateria vaikka kotiin toimitettuna.

Ollaan talviunille painelevia karhuja. Tietenkin on selvää, että mikä toimii toisella, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat paljon omaan jaksamiseen ja energiaan.

”Marraskuun pimeys voi olla voimavara, sillä marraskuinen metsä on täynnä voimaa, kauneutta ja rauhaa. Sadepisaroiden kimaltelu puiden oksilla, ensikuura varvuilla ja sammalikossa”..

"joko aurinko pakeni talvipesään
puoli vuotta on uuteen kesään
mitä tuota suremaan suotta
tehdään itse valonuotta"

Valtakunnallisen vanhusviikon tunnus tänä vuonna oli ”Luonto antaa voimaa”

Nautitaan selviytymisen sijaan tästä pimeästä ajasta! Nähdään kaamos, syksy vanhana ystävänä, jonka tapaamme pitkästä aikaa. Halataan ja kuunnellaan, mitä se haluaa kertoa. Otetaan kaamos ilolla vastaan.

Vuokko-Liisa Nuottajärvi

Ikaalisten Vanhusneuvoston jäsen

Ikaalisten kansalliset seniorit ry vpj

Täysikuu

Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan.

Täysikuu, kun avaruuden puet loistoon hopean.
Saat nähdä vain sä rakkauden, sen hetket riemukkaat,
Mut kiertää kylmää tietäsi niin yksin sinä saat.

Täysikuu, kun hänet löydät, jota kaipaan minä niin.
Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin
Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan.
Täysikuu, se kerro hälle täysikuu.

Täysikuu, kun hänet löydät, jota kaipaan minä niin.
Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin
Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan.
Täysikuu, se kerro hälle täysikuu.

Aikoinaan, kun väsyneenä tulin kotiin joltain pitkältä keikalta, lauloin Täysikuuta täysin rinnoin, vaikka minulla ei ole laulunääntä. Pysyin hyvin hereillä ja keksin siihen aina uusia sanoituksia. Tuossa on kuitenkin alkuperäiset sanat. 

Kalajärven lavalta on jäänyt mieleen tuo kappale Olavi Virran laulamana.

Täysikuu on Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Helismaan sanoittama tango vuodelta 1954.