Elokuu

Kalajoen Hiekkasärkillä elokuussa

 

Vuosi jos toista on kulunut kotinurkilla, kuten niin monilla muillakin viime aikoina. Yhtäkkiä saimme päähämme ajatuksen, on aika mennä jonnekin ja se jonnekin oli Kalajoki. Olemme käyneet siellä aina silloin tällöin ja nauttinet olostamme hiekkasärkillä. Ensimmäinen käyntini siellä on ollut jo viisikymmentä luvulla ja voitte arvata, että koko miljöö on muuttunut aivan suunnattomasti niistä ajoista.

Meri ja hiekka ovat pysyneet paikoillaan. Hiekassa ei tarvitse tänä päivänä kävellä vaan voi vaikka korkokengissä kopsutella lautateillä rantaa kohti. Rantaan päästyä voi kävellä meren pohjaa myöten pitkiäkin matkoja. Rannalle mentyäni ihmettelin muutamia sinne unohdettuja sandaaleja. Myöhemmin huomasin, ei niitä ollut kukaan siihen unohtanut.  Merestä tuli kävellen ulkoilijoita hameen helmojaan ylhäällä pidellen tai housun puntit käärittynä polviin, takki yllään ja pipo päässä ja niin he laittoivat sandaalit jalkaansa matkaa jatkaen. 

Sään haltijat näyttivät meille voimansa siellä ollessamme. Tuuli puhalsi näyttäen meille voimansa ja se voima oli jopa 28-30s/h. Välillä tuli vettä aivan kuin tulvaportit olisi taivaalla aukaistu. Myös oli päiviä, jolloin saimme nähdä tuon alueen upeassa auringon valossa. Auringon laskut olivat vertaansa vailla.

 Matkamme oli upea kaikkine eri variaatioineen. Sanoisin täys kymppi.

Auringonkukkapellot kotimatkamme varrella olivat todella komeaa nähtävää. Vierellä istujani osasi ajaa paremmin kuin silloinen kuski...?!

Poikkesimme myös Kyläkaupassa ja tein ostoksen, josta minulle on iloa varmaan kauan. (sen näkee)

 

Tässä lainaus Sari Alajoen kirjoituksesta:

Kalajoen Hiekkasärkillä on kiehtova ja monivaiheinen historia.

 

"Kirjailija Ilmari Kianto löysi Kalajoelle ja Hilman hotelliin kollegansa Tito Collianderin kehoituksesta. Hän oli myös pitkään halunnut tehdä matkan seudulle, mistä hänen Calamnius-sukuiset esi-isänsä olivat kotoisin. Kalajoelle hän saattoi myös ottaa mukaansa ”sihteerinsä”, jota kirjailijoiden suosimassa Nummelan Päivölän lepokodissa ei suvaittu.

Kianto on kertonut matkastaan, kuinka: emäntä Hilma on vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri ja rakennusmestari, joka nyt kohentelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii."

 

Kianto vieraili Kalajoella 1947.

Hän kirjoitti vieraskirjan sivulle runon emännästään:

 

Hiekkarannan emäntä


Pahikkalan Hilma,

Tämän Hiekkarannan Emäntä,

Kuka häntä tuntee muut kuin me,

Jotka hänet tunnemme supliikista

Ja hyvistä ruuista – totta se on –

Iloinen Ihminen, ymmärtäväinen,

Elämää kokenut kerrakseen –

Myöhään joutunut avioliittoon,

Saipas vain miehen hän verrakseen!

Hilima on Pohjolan ponteva Nainen,

Pystyy mihin vain tarvis on,


Nauraa kaikelle naurettavalle

Tuskin on koskaan onneton –

Älykäs nainen, supisuomalainen,

Tahtoisi tuntea maailman –

Varmaan ennen kuolemaansa

Saavuttaa onnen ja kunnian!


Kianto jatkaa toisessa kohdin runoiluaan:


Olkoon kaunis tai ruma ilma,

Hilpeä aina on hiekkarannan Hilma,

Laulellen, veisaten ruuat hän laittaa,

Ja täällä jos missään: ruoka maittaa!


Ja sitten on emännän sisko se Hanna,

Jota ei jalat oikein päällänsä kanna!

Ja sitten on Paavo ja Isäntä Vääpelijääkäri,

joka naisille pistää kääreen kuin lääkäri!


Ja vielä on Lehmät, nuo kantturat tuolla,

Ja Lampaat, joita ei Luojakaan huolla!

Ja Kukko se Kanoineen kiekuu ja raakuu,

Ja lopuks’ on talossa kaksikin kissua.

 

Nyt kukkuvi Käki, kun kirjoitan tätä,

Vaan matkailijalla on kiire ja hätä!

Me lähdemme täältä kuin mustalaiset,

Eläkööt Kalajoen kaikki naiset!

 

Kuvat kertovat kirjoittajan päivistä hiekkasärkillä.

Lokkilinnassa asuimme ja ruoka oli aivan varmasti yhtä hyvää kuin aikoinaan Ilmari Kiannolle tarjoiltu.

Mahtoiko olla ehtoisan emännän Hilman jälkikasvua keittiössä?!

 

 

Toivolansaari

 

 

 

Paula ja Paula, Risikko ja Vehkala

 

RAHKOLAN KESÄN 2021 TOIMINTAA.

 

PUIKON KILISITTYJÄT JA KOUKUN KALISUTTAJAT KOKOONTUIVAT

 

Käsityö ryhmäläiset ja ei ryhmäläiset kilisyttivät puikkoja sekä kalisuttivat koukkuja eilen illalla 23.6. Rahkolan pihapiirissä. Langat loistivat eri väreissä ja valmista syntyi. Iloinen puheensorina täytti tienoon.

Puhuttiin mummoista mummeista, mummasta, muorista, jokaisella oli muistoja omista mummoistaa ja paapoistaan ja monet meistä kantavat tuota titteliä ylpeydellä.

Kuulimme Seijan lausuvan kivoja runoja. Petri Peuran bingomatkasta kerrottiin. Myös Rahkolan talon historia tuli tutuksi.

Kiitos kilisyttäjät ja kalistajat kun kuulitte Rahkolan Kesän kutsun

 

 

 

 

 

Uutisia

Kulttuurista Hyvinvointia, Minun Ikaalinen
RSS