Esittely

Vuokko-Liisa Nuottajärvi S Marttila

 

Olen syntynyt Virroilla Kurjenkylässä Joutsenjärven koululla perjantaina 13.08.1938 kello ollessa tasan 13.00.

Lapsuuteni vietin Kurjenkylässä 5-vuotiaaksi ja sen jälkeen Peräseinäjoen Kihniänkylässä. Tyttölyseoon Seinäjoelle ja siellä sitten aikanaan työ ja perhe.

Perheeseeni kuuluu puolisoni Jyrki.

Gloria ja Reetu olivat perheesämme vuosia, mutta lähtivät sitten koirien taivaaseen. Ne olivat airiksia.

Olen kasvattanut kaksi lasta Liisa-Marian ja Juhan. Heillä on yhteensä 11 lasta. Lapsenlapseni kutsuvat minua muoriksi, joskus jopa turbo-muoriksi. Minä kutsun heitä: Ansku, Eevi, Leenu, Sussu, Maria, Saara, Atte, Eino, Otto, Kaisa ja Elina. Lastenlastenlapsia ovat Milja Amanda ja Aliina, Aten tyttäret, Elviira Isla Elisabet ja Viliina, Saaran tyttäret ja Iisakki Aatos, Marin ensimmäinen lapsi.

Olen toiminut sairaankuljetusyrittäjänä ja koulutukseni on apuhoitaja.

Nykyään ansaitulla keinutuolimatkalla. Matka on kyllä joskus aika haipakkaa.

Suomen ensimmäinen naispuolinen ambulanssinkuljettaja. 23 vuotta sairaankuljetusta.

Valtakunnallisen Ambulanssi-lehden päätoimittajana toimin 10 vuotta.

Erilaisia luottamustehtäviä olen hoitanut 70-luvulta lähtien niin kunnallisia kuin eri järjestöjen.

Tällä hetkellä toimin Ikaalisten vanhusneuvostossa ja sen asettamassa asiakasraadissa. Ikaalisten Ikäihmisten Tuki ry:n hallituksessa, Ikaalisten kansalliset seniorit ry:n puheenjohtajana, Ikaalisten Taideyhdistyksen TAIKA ry:n varapuheenjohtajana.

 

Lukeminen, luonto ja matkailu ovat harrastusistani rakkaimmat. Järjestötyö on kulkenut matkan varrella mukana.

Olen lukenut lapsesta lähtien. En ole kranttu - luen mm. kaunokirjallisuutta, runoja, elämänkertoja ja paljon matkakertomuksia. Dekkarit tuovat jännitystä arkipäivään ja runot rauhoittavat. Olen kirjaston suurkuluttaja. Minulla on kirjoja, joiden pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjoittaminen ja piirtely ovat olleet myös lapsuudesta asti kanssa kulkijoita, ja ne pysyvät yhä edelleen mukana.

Nautin Toivolansaaren aamukävelyistä jokaisena vuodenaikana. Syksyinen sienimetsä on kuin satumetsä.

Talvella Kilpisjärven tunturimaisemissa ja tunturilakeuksilla, niiden ollessa lumesta valkoisina ja kauneudessaan jylhiä, mykistyn niiden edessä ja muistan oman pienuuteni. Kaamosaika Kilpisjärvellä on vertaansa vailla - upea! Unohtaa ei sovi Kyrösjärveä ja sen kaunista maisemaa talvella.

Lomailen mielelläni kotimaassa. Talvella Lapin luonto kutsuu. Kevään tullen Brandön saaristo vetää puoleensa. Keski-Euroopan maihin mieli kuitenkin aina halajaa.

Kotiin Ikaalisiin on aina hyvä tulla - puhdas luonto ja hyvä vesi ja kaunis maisema!

 

 

 

Liikkeellä

 

Ei ole suurinta se että kyllin saa.

Paras on päivä jona janoaa.

 

Päämäärää kyllin matkallamme lie,

vaan vaivan arvoinen on itse tie.

 

Yön yhden lepo tavoite on parhain,

nuotio, leivänpala, nousu varhain.

 

Paikalla missä nukkuu kerran vain

on lepo turvallisin, uni laulukkain.

 

Jalkeille, lähtöön! Uusi päivä on.

Taas jatkuu seikkailumme loputon.

 

(Karin Boye, suom. Panu Pekkanen)