24.12.2014 Jouluaatto

 

Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan jouluevankeliumia Luukkaan mukaan. Sen lukee tänä jouluna Joulumuori, joka sovittaa silmälasit nenälleen ja aloittaa. Vilkaisee tonttupoikia lasiensa yli, silloin hiljenee viimeinenkin tonttupoika.

 

"Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu."

 

Mustarastas Mario aloittaa virren "enkeli taivaan lausui näin". Kaikki yhtyvät lauluun, metsänväki kuin Korvatunturin tontut laulavat kukin omalla äänellään. Korvatunturin joulu alkaa.

Siiri Tonttutyttö muistelee tapaamiaan lapsukaisia ja riemuitsee heidän kanssaan joulunajasta. Hän tietää, että jokainen on saanut ainakin yhden toivomansa lahjan. Wilhon 14v. toivomus toteutui. Hän sai sellaisen pienen koiranpennun, ihan oikean. Se voisi olla vaikka Airis, hän toivoi ja Airis se onkin. Tonttutyttö oli Joulupukin kanssa Wilhon kotikunnassa Ikaalisissa. Voi, mikä riemu ja ilo syntyy Wilhon kotona, kun pikkuinen pentu tuli ovesta sisään ja ilmoitti olevansa heidän oma Asterix.

Jouluaamun valjetessa Tonttutyttö lähtee Kipinä-Poron kanssa joulukirkkoon.

 

Laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,

ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.

 

Joulun taika, onnen aika, luonas viihtyköön. Suokoon  sulle lepohetken. Kiirees väistyköön.

Tulkoon joulu rauhallinen, Uusi vuosi onnellinen !

Ensi joulunaikaan tapaamme jälleen

Siiri Tonttutyttö