Vuosi 2024 Tunnelmia
 |
 |
Mietteet Naistenpäivänä
Naiset hei, olemme ihmeellisiä, vahvoja, rohkeita, kauniita, älykkäitä, taitavia, rakastavia, huolehtivia ja anteliaita. Meiltä ei luovuutta puutu. Elämä on lahja, myös haaste. Iloa, surua, oppimista ja kasvua kuuluu siihen, myös yhteys ja vapaus.
Naistenpäivänä juhlitaan, saamme kiitosta ja kannustusta. Saamme ihailua, koska olemme niin ihmeellisiä. Sanovat elämän sydämeksi ja sieluksi. Olemme sana ja sävel.
Näin nuo sanat ja sävelet kulkevat tänne mielestäni.
Toivottelen teille kaikille ihanaista päivää ja aurinkoa sydämeen.
HYVÄÄ ILOISTA NAISTENPÄIVÄÄ
 |
Alexander Stubb Suomen 13.presidentti.
1.3.2024
Seuraavan kuuden vuoden aikana Suomen tasavallan presidenttinä tulen antamaan aivan kaikkeni aivan joka ikisenä päivänä.
Tulen menemään koko Suomen etu edellä, aina ja yhdessä.
Teen kaikkeni tämän tasavallan, tämän rakkaan maamme eteen, että olen yhdistävä tekijä ja että näissä rauhattomuuden ajoissa tässä maassa rauha säilyy.
Miksi? Siksi että minä rakastan tätä maata.
 |
Talviaamu 17.2.2024
Lunta satelee maahan hiljalleen. Lumihiutaleet leijailevat ilmassa. Minä rakastan tätä ihanaa aamua, lumihiutaleita, jotka kutittavat nenääni. Kaunis talviaamu on lahja, valkoinen loiste, lunta ympärillä.
 |
9.2.2024
Helmikuun lahja
Helmikuun ihanat pakkaset ovat täällä.
Niiden myötä tulee kirkas valo, ilman raikkaus ja uskomattoman kaunis luminen maisema iloksemme. Mellä on nyt loistava tilaisuus nauttia kaikista talven riemuista, hiihtämisesta, luistelusta, lumilautailusta ja riemullisesta potkukelkkailusta.
Nyt varmaan joku ajattelee, Vuokko-Liisa on ihan höperö, tietenkään en omasta mielestäni ole. Lapsuudesta lähtien olen ollut, niinkuin nykyään sanotaan, talven suuri fani.
Pakkaset ei ole este ulkoilulle, kunhan pukeutuu oikein ja pitää huolta lämmöstään. Pakkaset ovat osa suomalaista luonnetta ja kulttuuria ja se tekee meistä sisukkaita sekä kestäviä.
Pakkaset ovat helmikuun lahja meille jokaiselle, nautitaan lahjasta!
Kuva Toni Määttänen ja kuvateksti: "Golden hour/ kultainen tunti" on tunnin ajanjakso auringonnousun jälkeen ja ennen auringonlaskua, jolloin valo on pehmeän lämmintä. Tässä naapurin pariskunta Vuokko- Liisa, Jyrki sekä heidän potkukelkkansa "Akseli" nauttivat torstaipäivän viimeisistä valonsäteistä Kyrösjärven jäällä.
Kiitos Toni kuvasta ja myös kelkamme kiittää nimestä! Toistasataa vuotta vanha menopeli on nyt nimeltään AKSELI.
 |
Täysikuun aikaa taikaa ilmassa
Kuutamo ja talvi, taikaa ilmassa.
Kuutamo valaisee talven upeat lumimaisemat.
Talvi peittää kuutamon säteet kauniilla hopeisella hunnulla.
Talvi tanssii kuutamon kanssa hiljaisuudessa.
Salaisuuksia kuiskitaan, luodaan kauneutta ympärille.
Viime yönä ihmettelin, kun NukkuMatti oli unohtanut minut kokonaan. Myöhemmin yöllä tajusin miksi niin oli käynyt. Lumous ja taika pyörivät ympärilläni. Katselin ulos ja hymyilin, olihan nyt täysikuu.
 |  |
Tummien värien tunnelmia
Tummien värien päivän tunnelmia en oikeastaan pysty sanoin kuvailemaan. Se on päivä, jolloin näen kaiken harmaana ja synkkänä, kuitenkin kas kummaa se näyttää myös kiehtovalta ja niin ihanan salaperäiseltä.
Silloin haluan sytyttää kynttilöitä, kuunnella rauhallista musiikkia, lukea jännittävää kirjaa ja uppoutua ihan toiseen maailmaan. Mielikuvitukseni lentää, se luo omia tarinoitaan tummien värien innoittamana.
Tälläisen päivän tummien värien tunnelmia en pelkää enkä välttele, vaan nautin ja koetan löytää kauneutta tämän arjen keskellä.
Kurkkaan ulos ikkunasta ja siellähän on upea talven valoisuus tuhansin timantein, jotka loistavat hangella ja taivaalla.
Timantit loistavat hangella, kertovat tarinoita, jotka eivät koskaan katoa. Niistä heijastuu valoa, joka luo kauneutta, antaa elämän voimaa. Tuhannet timantit hangella!
 |
 |
 |
Iloisia vieraita sokeria ja kahvia vailla.
9.1.2024
Koputus ikkunaan, kurkkasin, yllätys oli terassilla, kolme valkohäntäpeuraa. Ihanat vieraat, lähimetsästä hihkaisin, ovat tulleet kylään ilman kutsua!! He tervehtivät minua iloisesti ja kysyivät, voinko lainata heille sokeria ja kahvia. Aamulla he ovat kuulemma käyneet erään mumman luona lähistöllä, mutta mumma ei ollut ehtinyt käydä kaupassa, joten peurat ovat nyt meidän terassilla. En todellakaan ole uskoa silmiäni ja kuuloanikin epäilin, mutta siinä tuo peuralauma odotti vastaustani. En suinkaan halunnut olla epäkohtelias, annoin heille sokeria ja kahvia sekä tuoreen pullapitkon, jonka juuri olin hakenut Koiviston Kotileipomosta. Sain lämpimät kiitokset ja sitten kysymyksen: Voisivatko ne tulla sisälle ja jäädä hetkeksi juttelemaan kanssani.
Ne kertoivat minulle monenlaisia, hyvin mielenkiintoisia juttuja heidän elämästään metsässä. Yksi mielenkiintoisempia oli, miten he välttävät metsästäjiä ja susia, mutta se on salaisuus, jota en saa paljastaa. Nuorin heistä kysyi minulta, oletko kuullut susien ulvovan ja varjojen liikkuvan täällä. Jäin sanattomaksi, en osannut vastata, kuuntelin vaan heidän juttujaan.
Heillä on myös keinot löytää parhaat ruokapaikat. Kysyin, mahtaako niitä olla täällä meillä päin. He pudistivat päitään ja samalla vilkuilivat toisiaan ja vakuuttivat tomerasti, ei niitä täällä varmaankaan ole. Metsä aukioilla he pitivät hauskaa leikkimällä ja laulamalla. Piilosta leikkimällä oppii myös tosi elämän taitoja, joita tarvitaan päivittäin, he kertovat.
Minua oikein nauratti, sillä ne olivat niin kovin hauskoja ja sympaattisia sekä kauniin näköisiä. Ne pitivät minusta luulisin, koska haluavat tulla uudelleen. Toivotin heidät tervetulleeksi muulloinkin, kuin sokerin ja kahvin loppuessa. Ne lähtivät taivaltamaan takaisin metsään hyvin arvokkaasti. He eivät unohtaneet jättää minulle pientä lahjaa, kranssia, joka oli tehty kävyistä. Löysin sen lumihangesta terassin vierestä.
Tarua vai totta! Kerro se mulle!
