JOULUKALENTERI 2024 Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu

JOULUKALENTERI 2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu

Ranja-Noidan tarina/

Avantouinti Kilpisjärvessä osa 3

Ikaalinen12.12.24

Siiri Tonttutyttö, Oskari Tonttu ja Marga-rouva nauttivat kaakaostaan ja heidän sydämissään on iloa ja rauhaa. He ovat valmiina kaikkeen siihen, mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan.

Ranja, tuo arvoituksellinen noita vaeltaa Kilpisjärven ympärillä, etsii nyt rauhaa ja turvapaikkaa. Hänen taikavoimansa on hävinnyt melkein kokonaan. Hänen sydämensä on raskas synneistä ja metsän syvyyksistä kuuluu jatkuvasti kuiskauksia menneistä teoista. Korpit, hänen mustat liittolaisensa, seuraavat häntä uskollisesti. Tänään Ranja-noita tuntee tai paremminkin tietää niiden ennustavan pahaa.

Ranja tajuaa viimein, että on aika paeta, hän suorataan syöksyy syvemmälle koivikkoon. Hän juoksee juurien ja kivien yli, sydän hakkaa kuin rummunlyöjä. Taivas tummenee, kun korpit nousevat ilmaan, niiden siipien ääni muistuttaa vanhaa laulua, joka kertoo menneistä aikakausista ja kadonneista sieluista. Koivikko tihenee ja pimenee. Luonto kutoo hänen ympärilleen verkkoa, josta ei ole paluuta. Korppien kaakatus kaikuu varoituksena. Pakenetko kohtaloasi vai kohtaatko sen, hän kuulee.

Ranja pysähty silloin hetkeksi, hengittäen syvään raikasta ilmaa, joka täyttää keuhkot. Hän tietää, että pakoon ei ole tietä. Kohtalo on kuin varjo, joka häntä seuraa askele askeleelta. Jossain hyvin syvällä sisimmässään hänellä kytee halu kohdata menneisyytensä, purkaa kirouksensa ja löytää rauha.

Ranjan ympärille laskeutuu korpit. Ympäristö ja koko maailma tuntuu nyt uhkaavalta. Hän tekee päätöksen, on aika pysähtyä, enää en pakene. Ranja-noita katsoo korppeja ja huomaa niiden silmissä ymmärrystä. Korpit tietävät, mitä hänen pitää tehdä, kääntää selkänsä menneisyydelle. Ranja astuu eteenpäin nostaa kätensä ja sanoo, olen valmis, kohtalo tule vie minut. Kaikki hiljenee hänen ympärillään. Ranjan sydän alkaa sykkiä uudella voimalla, kun hän astuu kohti tuntematonta, valmiina kohtaamaan kaiken mikä tulee vastaan. Hyvän noidan voimat vahvistuvat, ja pahan varjot alkavat väistyä.

Uusi voima hänen sydämessään on hyvyys. Uuden voiman myötä Ranjan sydämessä syttyy kirkas liekki, joka valaisee hänen polkunsa. Rakkaus ja myötätunto virtaavat hänessä. Hän on valmis kohtaamaan haasteet, jakamaan valoa muille. Jokainen askel vei häntä lähemmäksi unelmiaan.

Ranja-Noita tietää, tämä on uuden tarinan alkua.

Tontut istuessaan avannon reunalla, iloitsivat siitä, että hyvyys on voittanut. Ilo ja rauha täyttää heidän sydämensä. Avannon kimmellys ja ystävyyden lämpö ovat todistuksena siitä, että jokainen haaste voidaan voittaa, kunhan sydämessä on rakkautta. Siiri huudahtaa hei katsokaa avantoon! Kalat hypähtelivät siellä pinnalle, ikään kuin juhlistaen tapahtumaa ja toivottaen avantouimarit tervetulleeksi uudelleen.

Kilpisjärven yllä tähdet loistaa, revontulet loimuavat Kulkusten kilinä kaikkialla kaikuu, kilisee jouluntaikaa

Avantouinti Kilpisjärvessä osa 2

Ikaalinen 11.12.2024

Avantoon mars, Siiri huudahtaa ja pysähtyy sen reunalle. Hän osoittaa sormellaan avantoon, eikä saa sanaa suustaan, koska suu on ihan ammoollan hämmästyksestä. Avannon reunalta lähtee puuportaat veteen, sillä jään paksuus on melkein metri. Siiri ja Oskari eivät voi uskoa silmiään, miten tuo on mahdollista! Marge-Tonttua naurattaa heidän ilmeensä ja hämmästyksensä. Eihän tuo ole mikään ihme. Meillä täällä on kovia pakkasia, silloin järvi jäätyy kunnolla. Rappuja pitkin tuonne on helpompi mennä kuin sukeltaa sinne.

Korpit lentelevät heidän yläpuolellaan. Siiri Tonttutyttö huutelee niille, tulkaapa tänne veteen, niin olette paremmalla tuulella! Marge ja Oskari sulkekaa korvanne tuolta kovalta huudolta, nyt uidaan! He uivat avannossa, ihaillen Kilpisjärven talven kauneutta ympärillään. Tontut tuntevat uinnin elvyttävän vaikutuksen aivan koko kropassaan ja mielessään. Noustessaan sieltä Siiri ymmärtää, että avantouinti tarjoaa mielenrauhaa ja hyvän olon tunteen sekä mielialan nousun. Heillä on ollut todella upea, ihana hetki Kilpisjärven syleilyssä. Pian he istuivat poron taljoilla, kuumaa kaakaota juoden. Tunnelma on lämmin ja rauhallinen, kunnes jälleen kuuluu outoa laulua.

Laulu on synkkää ja kaameaa, heidän sydämensä pamppailee pelosta. Korpit mustat ja häijyt, lentävät nyt ryhmissä taivaalla, laulu on varoitus ja uhka. Laulu kertoo menneistä muistoista, kadonneista sieluista, ja sen rytmi saa aikaan kylmiä väreitä. Yön tummuessa, he tuntevat Ranja Noidan läsnäolon. Ranja, paha noita, on kätkeytynyt rannan varjoihin aikoen kukistaa Siirin ja Oskarin. Hän kuuli tunturissa heidän naurunsa ja on päättänyt, että he saavat maksaa ilostaan.

Ranja saapuu heidän eteensä ja julistaa, teidän ilonne on päättymässä. Ääni on kuin jääkaivoksesta kaivettu. He istuvat poron taljoilla pelokkaina, mutta tuntevat myös vahvan yhteyden toisiinsa. Yhdessä voidaan voittaa millainen este tahansa. Kaikesta pelostaan huolimatta Siiri, Oskari ja Marge päättävät kohdata Ranjan.

Emme pelkää sinua, Ranja, Siiri huutaa. Meillä on iloa ystävyyttä,rakkautta sekä yhdessä tekemisen riemua ja ne ovat voimakkaampia kuin pimeys! Ranja naurahtaa ivallisesti, mutta hetken kuluttua hänellä on ilme, joka kertoo epävarmuudesta. Ystävykset ovat alkaneet laulaa iloisia, valoisia joululauluja. Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien. Korppien äänet hiljenee, Ranja-Noidan voima heikkenee.

Ystävyys on voima, joka purkaa pimeyden taikoja! Ranja syöksyy pakoon ja korpit lentävät ylös taivaalle. Kaakaon tuoksu leijuu ympärillä. Tontut ymmärtävät, että pimeys yrittää horjuttaa heitä, mutta yhdessä he pystyvät voittamaan kaiken.

Ranja tuo arvoituksellinen noita jatkaa pakoaan…….

Kipinä Poron kulkuset kilisevät joulunodotuksen iloa, jouluntuloa, jouluntaikaa ympärilleen.

Vierailu Kilpisjärvellä osa 1

Ikaalinen 10.12.2024

Tonttujen Siirin ja Oskarin matka Kipinä-poron pulkassa jatkuu Kilpisjärvelle. He odottavat innokkaasti matkan päätepistettä, sillä ottelu Ranja-noidan kanssa uuvutti heidät. Poro laukkaa ja eipä aikaakaan, kun majesteetillinen Saana-tunturi näkyy heidän edessään. Pulkka laskeutuu kodan eteen, jossa päätonttu Morgen asuu.

Morgen ja rouva Marge saapuvat vieraita vastaan. He ovat kuulleet heidän tulostaan somessa Kilpisjärven tiedustelu tontuilta. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu saavat lämpimän vastaanoton. Kodassa odottaa kuuma keitto ja kampanisut sekä tortut valmiina vieraiden ja kodan väen nauttia. Vaidetaan kuulumisia puolin ja toisin. Keskustelussa vilahtaa paha noita Ranja, jonka tontut tapasivat tulomatkallaan. Marge-rouva on nähnyt tänään mustan pilven taivaalla, joka ilmeisesti oli korppi parvi. Korppi on pahan noidan sanan saattaja. Viime vuonna korppi on vaan istunut saunan nurkalla ja tänään se on leijaillut saunan katolle. Päätonttu Morgen on tänään kuullut asian Birgit tontulta, joka on Kilpiksen avanto tonttu.

Pian oltiin valmiina lähtöön Hotelli Kilpiksen avannolle, joka on saunan edessä. Siiri tietää miten pukeutua siellä uintia varten, hän oppi sen ensimmäistä kertaa sinne lähtiessään. Nyt tontut ovat täysin asian mukaisia uimaan. Heillä on yllään villapipo, villasukat ja tietenkin uikkarit sekä ns. uimatakki, joka lämmittää avannosta noustua. Pussissa he kantavat mukanaan muut vaatteet, eväät ja juomat. Etenkin kuuma kaakao on tarpeellinen.

Lumipeiteellä kimalteli tuhannet tähdet, kun tonttutytöt Marge ja Siiri, saapuvat avannolle Oskari Tontun kanssa. Siiri varsinkin on täynnä odotusta, onhan hän vasta toista kertaa menossa avantoon uimaan. Oskari on varsinainen velho uimisessa, sillä hän on kasvanut meren äärellä. Kukaan ei kyllä tiedä tuosta hänen taidostaan. Tuo taito pelastaa heidät pahan noidan kynsistä. He aikovat viettää aikaa avannossa, ja sen jälkeen nauttia lämmittävästä kaakaosta. Sekä istua poron taljoilla iloita ihanasta päivästä ja olemasta olostaan.

Yhtäkkiä kuuluu laulua, outoa ja synkkää,laulua, joka saa kaikkien sydämet pamppailemaan. Laulu tuntu olevan varoitus ja uhka. Korpit laulaa tulevasta. Yö tummuu...

.

Kulkuset helisevät jouluntaikaa joulunaikaa

Uunipuuro-Kilpisjärvi-Ranja-Noita

Ikaalinen 9.12.2024

Uunipuuro, ohraryyneistä, on Korvatunturilla kaikkien herkkua ja valmistuu uunissa yön aikana. Siiri Tonttutyttö kiirehtii aamiaiselle ja on vielä unenpöpperössa. Aamuuurolle on ehtinyt myös Oskari, joka vilkuttaa Siirille. Siiri istuu samaan pöytään hänen kanssaan. Maistettuaan puuroa, toteaa, onhan se niiniin hyvää. Aamutoimet tehty, Kipinä-Poro ruokittu, joten uusi seikkailu voi alkaa.

Siiri, Oskari ja Kipinä-Poro eivät tuhlaa aikaa vaan siinä silmänräpäytyksessä poro porhaltaa taivaalle ja arvaatteko minne matka suuntautuu. No tietenkin Kilpisjärvelle!! He tapaavat vanhoja tuttuja. He ihailevat upeaa talvista luontoa ja pysähtyvät nauttimaan eväitä eräälle tunturille.

.Nyt jälleen tapahtuu jotain kummaa, yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyy tunturin paha noita Ranja. Hänellä on yllään tummat vaatteet ja silmät loistavat uhkaavasti. Ranja-noita alkaa taikoa lumista taikavoimaa ja saa alla olevan tunturin halkeamaan. Tontut tuntevat pelon rinnassaan, kun he huomaavat, että noita aikoo työntää heidät halkeaman syvyyksiin. Noidan taikavoima lähenee ja lähenee, mutta kuitenkin Siiri pysyy hyvin rauhallisena (hänellä on satojen vuosien kokemus pahoista noidista).Hän tietää miten heillä on mahdollisuus paeta Ranja-Noitaa.

Oskari, muistatko sen hyvin vanhan tarinan, jossa hämähäkki pelastaa itsensä fiksulla suunnitelmalla, Siiri kysyy kuiskaten, Oskari nyökkää ja ymmärtää, mitä Siiri aikoo tehdä.

Siiri puhuu noidalle kauniisti ja kehuu häntä. Olet sinä niin voimakas ja mahtava noita! Näytä meille ihan kunnolla miten mahtava ja hyvä sinä olet Ronja. Olet varmaan noidista paras. Esittä meille jotain todella upeaa, että kertoa riemuiten siitä ystävillemme Kilpisjärvellä, Olemme matkalla sinne.

Noita, ylpeänä itsestään ja taidoistaan, unohtaa hetkeksi aikomuksensa. Hän esittää erilaisia taikatemppuja lumisateen keskellä. Ranja keskittyy täysin esitykseen ja unohtaa ympäröivän maailman. Silloin Siiri ottaa Oskaria kädestä, nyt mennään pois täältä.

He ottavat jalat alleen, juoksevat niin nopeasti kuin pystyvät. Noita on keskittynyt esitykseen, eikä huomaa, että Siiri ja Oskari pakenee. Turvaan päästyään he nauroivat helpotuksesta.

Sinä olet todella nokkela, Siiri, Oskari sanoo ilman sinua olisimme päätyneet tunturin syövereihin.

Kiitos, Oskari, yhdessä me selviämme kaikesta, Siiri hymyilee.

Matka jatkuu Kilpisjärvelle, siellä he tapaavat ystävät. He kertovat myös kokemastaan seikkailusta Ranja-Noidan kanssa.

Siiri kertoo Oskarille myös eräästä Kilpisjärven matkasta, joka oli aivan ainutlaatuinen. Oskari on utelias, no kerro millainen! Siiri kysyy onko sinulla toinen pipo, toiset villahanskat ja villasukat mukana. Jooo, on kai sanoo Oskari. Siiri hihkuu otitko myös uikkarit!!!! Oskari mykistyy täysin.

Kun yhdessä ollaan, riemu on suuri,
sydämissämme soi joulu.
Ilo, rakkaus, riemu sydämen kiltteys valoa tuo.

Yöpala-Homejuusto-piparipiiras

Ikaalinen 8.12.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu heräävät varhain, kurkkaavat ulos, taivaalta leijailee hiljalleen lumihiutaleita.

Joulupukki on pyytänyt heidät valmistamaan piirikan, jotta hänellä olisi yöpalaa valmiina. Tanssivat tortut maistuivat eilen Joulupukille ja he saavat nyt näyttää uudelleen taitonsa. Heillä on tilaisuus loistaa!

Siiri heiluttaa piparitaikina-pakettia, joka on ollut hänellä piilossa. Oskari, tämä on tilaisuus, voimme tehdä piiraan, joka varmasti maistuu Joulupukilla.

Oskari nyökkää, ottaa esiin sinihomejuuston. Näyttää aivan siltä, että se on tätä varten hommattu. Sinihomejuusto, se tuo piiraalle aivan erityisen maun, sekoitan sen ranskankerman kanssa? Tiedätkö Siiri, näin täyte on ihanan kermaisen makuinen, hän kertoo Siirille. Oskari on oppinut keittiön salaisuuksia.

Siiri taputtaa käsiään, tuntuu suorastaa täydelliseltä, nyt töihin!

Tonttulan keittiössä joulun tuoksuu. Siiri taputtelee taikinan vuokaan. Oskari pienistää juuston ja sekoittaa sen ranskankermaan. Seoksesta tulee kermaista, kuten Oskari sanoo. Siiri kaataa täytteen varovasti vuokaan taikinan päälle ja siihen ripotellaan hieman pippuria ja tuoreita yrttejä. Ne he ovat keränneet joulukuusensa alta (jouluntaikaa).

Ylpeänä he laittavat piirakan uuniin. Joulupukki syö sen varmaan yhtenä suupalana, on se niin hyvän näköinen, tuumaa Oskari.

Keittiön täyttää ihana tuoksu, joka saa tonttujen vatsat kurisemaan. Sinä aikana, kun piiras valmistuu he tekevät joulukortteja Joulupukille. Siiri piirtää kortteihin kauniita kuvia joulupukista ja hänen reestä. Oskari kirjoittaa runoja joulun ilosta, ystävyydestä ja rauhasta.

He ottavat piirakan uunista. Tonttujen mielestä se näyttää täydelliseltä ja väri on kauniin kullanruskea. Voi mikä tuoksu, yrttejä vielä päälle, valmis Siiri huudahtaa. Piirakka on kauniisti tarjottimella ja parivaljakko suuntaa joulupukin työpajaan.

Tonttujen sydämissä sykkii ilo, kun he he saapuvat perille, Joulupukki hymyili leveästi nähdessään Siirin ja Oskarin. Mitäs teille kuuluu ja mitä ihmettä teillä on mukana, hän kysyy, pilke silmäkulmassa.

Yllätys Joulupukki, Oskari ylpeilee. Tässä sinulle erityinen piirakka teimme sen piparitaikinasta, sinihomejuustosta ja ranskankermasta.

Joulupukin silmät loistavat. Se kuulostaa herkulliselta. Kiitos, rakkaat tontut. Tämä on juuri sitä, mitä tarvitsen jaksaakseni ensi yön olla työntouhussa.

Siiri ja Oskari ovat iloisia. Heidän sydämensä täyttyvät lämmöstä ja joulun hengestä, he tietävät, että tämä päivä on aina

muistoissa heidän ystävyydestään ja yhdessä tekemisestään.

Homejuusto-piparipiiras.

200 gr valmista piparitaikinaa
2 dl ranskankermaa
1.5 dl sinihomejuuston muruja.
Taputtele piparitaikina voidellun vuuan pohjalle lisää ranskankerma ja siihen sekoitetut juuston muruset päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Tarjoa kylmänä.

Porojen kulkuset kilisevät jouluntuloa.

Tanssivat joulutortut

Ikaalinen 7.6.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ovat menossa ulos, kun Joulumuori tulee heitä vastaan. Onpa hyvä, kun tapaan teidät. Joulu lähestyy kukon askelin, vielä pitäisi leipoa joulutorttuja Joulupukille. Hän haluaa niitä, kun lähtee kierrokselle jouluaattona. Keittiötontut ovat kovin kiireisiä ja heidän tehtävänään oli leipoa herkullisia joulutorttuja, kiirettä on! Joulumuorin toivomuksesta Siiri ja Oskari lupautuvat hommaan. Joulumuori on tunnettu siitä, että hänellä on tarkat vaatimukset leipomisessa. Oskari jännittää hieman, mutta Siiri on tekijä tai ainakin melkein leipurimestari.

Siiri ja Oskari porhaltavat leipomon puolelle, kaikki mitä he tarvitsevat löytyy sieltä. Taikinaa, luumuhilloa ja tietenkin ripaus joulun taikaa. He touhuavat innokkaasti! Siiri kaulii taikinaa niin että yhtäkkiä se leijailee ympäri keittiötä. Luumuhillo purkki putoaa lattialle Oskarin käsistä, koska hän on niin jännittynyt ja kädet tärisee. Oskari huudahtaa, kun hillopurkin kansi irtoaa. Purkki liukuu hillon päällä pitkin lattiaa kuin pieni juna.Oskari hei, joskus tapahtuu kaikkea, mutta me siivotaan myöhemmin! Siiri nauraa ja jatkaa kaulimista uudelleen. He muotoilevat taikinasta joulutorttuja, mutta Oskari, joka leipoo eka kertaa on niin innoissaan, että hän tekee niistä kaikista erilaisia. Jotkut olivat pyöreitä, toiset nelikulmaisia ja muutamat näyttivät siltä, että ne olivat tulleet suoraan avaruudesta!

Siiri ja Oskari laittavat ne paistumaan. Oskari seisoo uunin edessä odottaen malttamattomana niiden valmistumista. Miltä tortut mahtavat maistua, hän kyselee ja kyselee Siiriltä. Toivon niiden olevan oikein hyviä ja kelpaavan Joulumuorille, hän huokaa. Uunista nousee ihana tuoksu, tortut ovat paistuneet. Siiri avaa uunin oven, heidän silmänsä laajenevat hämmästyksestä. Tortut olivat pullistuneet kuin ilmapallot ja näyttävät aivan kuin ne olisivat saaneet joulun taikaa! Siiri ja Oskari riemuitsevat, hyvältä näyttää.

Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. He ottavat tortut uunista ja kas ne alkavat hyppiä aivan kuin olisivat saaneet jalat! Mitä ihmettä, Oskari huudahtaa. Tortut hyppivät ympäri keittiötä. Kohta koko keittiö on täynnä tanssivia joulutorttuja! Siiri ja Oskari nauravat niin paljon, että he eivät voineet hillitä itseään, vaan lähtevät mukaan tanssiin. He alkavat hyppellä ja tanssia torttujen mukana.Tämä on parasta joululeivontaa ikinä, Siiri huudahtaa.

Kun Joulumuori saapuu, hän näkee keittiössä iloisen tanssijoukon. Mitä täällä tapahtuu, kysyy hän nauraen. Oletteko te tontut leiponeet vai järjestäneet tanssijuhlat? Siiri ja Oskari kertovat kaikki tapahtumat. Joulumuori nauttii tortuista, vaikka ne eivät olleet aivan perinteisiä. Nämä ovat aivan erityisiä joulutorttuja! Kiitos, että tuotte iloa ja naurua keittiööni!" hän sanoo hymyillen.

Siiri ja Oskari oppivat, että vaikka asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Tärkeintä on nauttia hetkestä, jakaa iloa. Heidän joulutorttunsa ovat ehkä erikoisia, mutta niiden taika tuo joulun tunnelman kaikille. Joulumuori lupaa että he saavat leipoa yhdessä pian uudelleen – ja ehkä tällä kertaa ilman hyppiviä torttuja.

Helkkää pienet tiu'ut, hoi
Tonttu lauluun yhtyy

Itsenäisyyspäivän juhla Korvatunturilla

Ikaalinen 6.12.2024

Joulupukki ja tontut valmistautuvat juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä juhlalla, joka on yhtä ainutlaatuinen kuin heidän kotinsa Joulumaassa, Korvatunturilla. Joulupukki, joka tunnettiin entisaikoina myös nimellä Nikolaus, on kutsunut kaikki Korvatunturin asukkaat yhteen.

Kylä on koristeltu sinivalkoisilla nauhoilla ja kynttilöillä, jotka hehkuvat pehmeästi lumisessa maisemassa. Lipputangossa liehuu Suomen lippu. Lippu kohotetetaan salkoon aamulla juhlavin menoin. Tonttukuoro laulaa lippulaulun, johon kaikki yhtyvät. Joulupukki haluaa, että kaikki muistavat itsenäisyyspäivän merkityksen, mitä se tarkoittaa jokaiselle suomalaiselle.

Sinisen hämärän tummuessa illaksi, sytytettiin valot isoon joukuuseen, jonka Siiri-Tonttu on koristellut sinivalkoisin koristein pikkutonttujen kanssa. Voitte arvata, että upea, loistava kuusi on kylän ylpeys.

Korvatunturin asukkaat tontut, porot ja kaikki metsän eläimet kokoontuvat kuusen ympärille juhlan alkaessa.

Joulupukki nousee kuusen juurelle ja toivottaa heidät tervetulleiksi sekä kutsuu Siiri-Tonttutytön pitämään juhlapuheen.

Siiri jännittää, mutta tulee reippaasti Joulupukin vierelle hymyillen kaikille ja kiittää Joulupukkia kunniasta puhua juhlasta.

Mielessään hän ajattelee, eikä se mikään turha puhe olekaan!

Siiri aloittaa:

Hei kaikki te rakkaat läsnäolijat!

Tänä päivänä kunnioitamme niitä, jotka ovat taistelleet rohkeasti ja päättäväisesti maamme vapauden puolesta niin, että asumme elämme vapaassa maassa, Suomessa. Itsenäisyys on lahja, jota meidän tulee vaalia ja vahtia. Juhlitaan tänään Suomea, sen kauneutta ja rikkautta, joka piileksii niin kovin monessa asiassa

Me tontut tiedetään, itsenäisyys ei ole vain vapautta, vaan myös vastuuta. Vastuuta itsestä, vastuuta toisista ja teemme yhdessä tulevaisuutta. Muisthan, jokainen pieni teko, jokainen ystävällinen sana, jokainen auttava käsi ovat tärkeitä – yhdessä ne saavat aikaan paljon.

Suomalainen kulttuuri, perinteet ja arvot ovat osa identiteettiämme ja juhlimme myös niitä. Onpa kyseessä herkullinen joulupuuro, joulutortut, kauniit joululaulut tai talviset tai kesäiset juhlat. Ne kaikki ovat hyvin tärkeä osa yhteistä tarinaa. Me tontut haluamme yhdessä kanssanne tuoda iloa ja valoa elämään.

Sydämet täynnä lämpöä ja toivoa juhlitaan Suomea, rohkeutta ja ystävyyttä ja muistakaa, yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita! Kiitos ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Puheen päätteeksi lauletaan Maamme-laulu.

Juhlat jatkuvat, jokainen saa vuorollaan kertoa omia muistojaan. Muistellaan menneitä itsenäisyyspäiviä, vanhemmat kertoo sotien jälkeisistä ajoista. Nuoret ja lapset tuovat esille toiveet ja unelmansa.

Joulumuorin kaakaota nautitaan herkkujen kera laulujen raikuessa. Yhtäkkiä tulee yllätys, kun taivas on täynnä väriä ja valoa. Joulupukki järjestää yllätyksen, ilotulituksen, illanpäätteeksi.

Kohta Korvatunturi nukkuu, kun kaikki palaavat kotiin. Ensimmäisiä lähtijöitä on mesikämmen Otso, joka on herätetty talviunilta. Seuraavana porot ja muut metsän eläimet. Tontut siivoavat ja hiipivät senjälkeen hiljaa nukkumaan

Itsenäisyys ei ole vain menneitä muistoja, vaan myös lupaus tulevaisuudesta. Korvatunturi on täynnä rakkautta, yhteisöllisyyttä ja toivoa — juuri niin kuin jokainen suomalainen itsenäisyyspäivänä.

Kirje-Frida-Joulupukki

Ikaalinen 5.12.2024

Korvatunturilla Joulupukin pajassa vallitsee tohina ja touhu sillä onhan joulu jo nurkan takana. Siellä valmistuu lahjoja lapsille ja lapsenmielisille. Korvatunturin väki toivoo, että jokainen saisi unelmiensa joulun.

Eräänä päivänä, kun Siiri Tonttutyttö on Oskari Tontun kanssa metsässä keräämässä käpyjä, risuja ym sopivaa joulukoristeita varten. He huomaavat jotain erikoista pikkuisen kuusen juurella. Siellä on kirje rakkaalle Joulupukille. Siiri ja Oskari yllättyvät, miten ihmeessä tuo kirje on joutunut tänne. (Joulutaikaa) He kahlaavat lumessa kuusen luo. Siiri ottaa kirjeen varovasti lumesta, miettien voinkohan avata sen vai vienkö Joulupukin kirjepinoon. Oskari on utelias ja hoputtaa Siiriä, siellä voi olla kiirellista asiaa. Avataan ja luetataan, sitten viedään se Joulupukille. Siiri avaa kirjeen varovasti. Kirje on kirjoitettu kauniilla käsialalla, allekirjoittaja on Frida. Siiri lukee kirjeen ääneen.

Rakas Joulupukki,

Tänä jouluna toivon, että kaikilla lapsilla on aina rauhaa ja iloa. En halua suuria lahjoja, vaan että kasvamme kaikin ystävyyteen, jaamme yhdessä hyviä ja huonoja hetkiä sekä tuotamme iloa kaikialle. Toivon metsän eläimille ruokaa talven yli.

Terveisin Frida

Oskari ja Siiri katsoivat toisiaan, he tuntevat Fridan, joka rakastaa joulua yli kaiken. Heidän sydämensä täyttyy ilosta. He ymmärtävät, että joulun todellinen taika ei ole lahjoissa, vaan rakkaudessa ja ystävyydessä.

Viedään kirje nyt heti Joulupukille, Siiri sanoo innokkaasti. Oskari nyökkää ja niin he lähtevät Joulupukin luo. Joulupukki lukee Fridan kirjeen ja hymyilee tontuille iloisesti, näinhän tämä on.

Tämä on juuri sitä, mitä joulu tarkoittaa. Yhdessä voimme tehdä tästä joulusta unohtumattoman!

Kulkusten kilinä kuuluu kaikkialle

Jouluntaika – Lumilaakso – Joulumarkkinat

Ikaalinen 4.12.2024 Lumilaakso on pieni, kaunis kylä kaukana pohjoisessa. Siellä on pitkät ja lumiset talvet. Kylän asukkaat nauttivat elostaan omassa pienessä Lumilaaksossaan, jossa niin usein pakkanen paukkuu nurkissa, pohjoisen kauniissa sinisessä hämärässä.

Joulun aikaan kylä muuttuu taianomaiseksi paikaksi, jossa jokaisen sydän sykkii lämpimästi. Tänä vuonna he ovat pikkuisen huolissaan. Joulun taika tuntuu olevan kauempana kuin ennen.

Eräänä joulukuun päivänä kylän lapset huomaavat taivaalla jotain erikoista. Kas kummaa sieltä leijailee alas poro ja sen pulkassa istuu Siiri Tonttutyttö, Oskari Tonttu ja Tuike-Peura. Heidän mukanaan laskeutuu maahan suuria, kimaltavia lumihiutaleita, jotka ovat kuin pieniä tähtiä. Lapset rientävät innoissaan Kipinä Poron ja seurueen luo. He kyselevät välittömästi, ovatko he Joulupukin lähettiläitä vai ketä? Koko kylän väki on pian ulkona ihailemassa tätä ihmeellistä näkyä.

Tervehdys lumilaaksolaiset, hihkuu Siiri Tonttutyttö iloisesti. Olemme tulleet tuomaan teille lisää joulun taikaa! Joulupukki on kuullut, että täällä tarvitaan lisää taikaa, kun se on laimentunut. Me palauttamme sen ja jälleen nautitaan joulun tulosta ja joulusta täysin sydämin. Tuike-peura nyökkää innokkaasti ja lisäsi: "Meillä on suunnitelma! Joulun taika syntyy yhdessäolosta, ilosta ja rakkaudesta. Järjestetään Lumilaakson suurimmat juhlat ”jouluntulon odotus juhla”, johon kaikki voivat osallistua! Oskari, joka on tunnettu kekseliäisyydestään ehdottaa pidettäväksi joulumarkkinat. Kyläläiset myyvät käsitöitään ja herkkujaan! Ja illalla päivän huipennukseksi pidämme suuren joululaulu tilaisuuden kylän torilla, hän selittää. Oskarin esitys on hyvä.

Kylänväki alkaa välittömästi valmistella markkinoille piparkakkuja, koristella kuusia ja kaikenlaista kivaa. Kipinä-Poro ja Tuike-Peura juoksevat kylällä, levittäen iloa ja innostusta, Kohta Lumilaakso on täynnä joulun henkeä. Joulumarkkinat ovat menestys!

Lumilaakso on täynnä valoja ja naurua. Illalla joululaulut kaikuu ympäri kylän. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ovat ns. esilaulajia. Kipinä-Poro tanssii iloisesti, herättäen naurua ja riemua. Pikku Tuike riemuitsee lasten kanssa jouluntulosta. Illan pimetessä taivas täyttyy tähdistä. Joulun taika tuntuu kylässä. Kyläläiset katselevat toisiaan ilolla ja kiitollisuudella. He tuntevat sydämissään kokeneensa todellisen joulun ihmeen.

Kiitos, Kipinä-Poro, Tuike, Siiri ja Oskari, olette saaneet meille takaisin joulun taian, joka on ollut hieman kateissa, huikkaavatt kyläläiset Kipinä-Porolle, Tuikkeelle sekä tontuille Siiri ja Oskari, jotka nousevat taivaalle pulkalla, kadoten tähtien joukkoon.

Korvatunturille saavutaan revontulten loimussa. He tietävät sydämissään, että yhdessä Lumikylän asukkaiden kanssa he saivat aikaan jotain erityistä.

Joulun taika pysyy elävänä Lumikylässä

Joulu on täynnä iloa, rakkautta ja lämpöä

Kipinä-Siiri-Oskari-Tuike-Blix

"Vaikka onkin kaukainen satain vuotten takainen, silti aina läheinen. Tule joulu kultainen."

Ikaalinen 3.12.2024

Siiri ja Oskari tontut herääävät aikaisin ja kipaisevat Kipinä-Poron luo. Poro on valmiina lähtemään taianomaiselle matkalle heidän kanssaan. Neuvottele ei kestä kauan, yhdessä päätetään Ikaalinen on matkan päämäärä. Niin päivä alkaa lennolla Kipinän pulkassa pitkin taivaankantta. Lentomatkalla aluksi he näkevät upeat valkoiset tunturit ja valkoisena hohtavat lumihanget. Mitä etelämmäksi saavuttiin, lunta ei näkynyt ja joet virtasivat vettä tulvillaan Pohjanlahteen.

Laivarantaan laskeuduttuaan Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu katselevat ympärilleen ja lähtevät kohti Omaa Tupaa, jossa Siiri on aiemmin vieraillut Oman Tuvan Joulun aikaan.Kipina-Poro jää paikoilleen katsellen ympärilleen. Ketään ei näkynyt ympärillä.

Yhtäkkiä aidan takaa asteli pieni kauris arvokkaana hänen luokseen ja kysyen mistä sinä tulet, oletko Joulupukin poro. Kipinä nyökyttelee ja kertoo tulevansa Korvatunturilta Joulupukin maasta. Pikkuinen kauris innostuu, kertoo olevansa nimeltään Tuike ja kysyy samantien, vietkö minut ajelulle tuonne taivaankannelle. Kipinä kertoo kenen kanssa hän on matkalla, mutta voimme myöhemmin jutella asiasta. Tuike porhaltaa kotiin kertomaan Kipinästä ja kysyy lupaa lähteä Kipinän kanssa katselemaan taivaalta maan pinnalle.

Tontut kulkevat ja katselevat maisemia. He toteavat, että OmanTuvan joulu ei ole vielä avautunut. He kurkkivat eri puolille vanhaa kauppalaa, kirjoittavat vuorotellen Siirin muistikirjaan, millaista täällä on. Koululaiset ovat välitunnilla, asukkaat touhusivat kotonaan. Jouluntulon odotus leijuu ympärillä. Siiri ja Oskari muistuttavat, kuinka tärkeää on jakaa joulun ilo ja lämpö ystävien ja perheen kanssa.

Iltapäivällä tontut päättävät vierailla Ikaalisten kylpylässä, jossa he rentoutuvat lämpimässä vedessä ja nauttivat saunan lämmöstä. Heille tarjotaan siellä piparkakkuja ja glögiä. Muistikirjaan kirjataan asiat, jotka viedään Joulupukille tiedoksi.

Siiri ja Oskari palaavat laivarantaan, jossa heitä odottaa Petri Peuran äidin laittama joulupuuro. He nauttivat sen yhdessä Peuran perheen ja pikkuisen Tuike kauriin kanssa. Päivän päätteeksi tontut ystäviensä kanssa sytyttävät kynttilän ja laulavat "Vaikka onkin kaukainen satain vuotten takainen, silti aina läheinen. Tule joulu kultainen."

Myöhäinen ilta on jo tullut, kun Kipinä Poro, tontut ja pikkuinen Tuike Kauris lähtevät kohti Joulupukin maata. He vilkuttavat taivaalta ja toivottavat hyvää Joulun odotusta.

Matkalla Siiri Tonttutyttö saa puhelun. Blix koira Ikaalisista soittaa ja kertoo olevansa yksin kotona, kun äiti oli lähtenyt jonnekin ja laittanut oven lukkoon. Blix olisi halunnut tavata Siirin ja Oskarin laivarannassa. Päivällä pieni kauris Tuike on kertonut hänelle heidän tulleen Ikaalisiin. Blix sanoi Siirille, että minä lupasin tulla. Hän on hyvin pettynyt ja vihainen. Tonttutyttö lohduttaa, tulemme uudelleen, sillä nyt on Joulun aikaa ja JoulunTaikaa.

Joulupukin maassa Korvatunturilla on hiljaista heidän saapuessa sinne.

Porojen kulkuset kilisevät Jouluntuloa

Lumipyry - Joulutähti

Ikaalinen 2.12.2024

Kaunis joulukuun aamu Korvatunturi herää, tontut kiirehtivät aamiaiselle sekä töihin joulupajalle. Joulupaja täyttyy iloisesta puheensorinasta ja työn äänistä.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tapaavat porojen luona. Kipinä-Poro tulla touhuttaa heidän luokseen, silmät innosta säihkyen. Muutama sana vaihdetaan ja niin kaksikko istuu pulkkaan ja retki kohti tuntureita alkaa. Eivät he lähtiessään arvaa, millainen seikkailu heitä odottaa.

Matka tunturiin alkaa kirkkaana talviaamuna, mutta pian taivalle ilmestyy pilviä ja pian alkaa hurja lumituisku. Tuuli ulvoo kuin salaperäinen, kylmä laulu. Kipinä-Porolla on vaikeuksia porhaltaa eteenpäin. Jostain on löydettävä suoja. Siiri muistaa, että lähellä on luola, mutta missä lähellä. Kipinä-Poro kiertää ympyrää tunturilla. Myrsky yltyy yhä hurjemmaksi. Kipinä ei hellitä ja pitkän etsinnän jälkeen luola löytyy.

He huokaavat helpotuksesta istuvat luolassa juoden termarissa olevaa kuumaa kaakaota. Luolan ulkopuolella hiljenee ja näin myrsky pikkuhiljaa häipyy kauas pois. Oskari kurkkaa luolan suulta ulos, katsoo taivaalle. Hän huomaa siellä kirkkaan tähden, joka loistaa kauniisti. Katso Siiri, Oskari huudahtaa, se on joulutähti, ei se voi olla mikään muu. Siiri, näetkö sen? Siiri katsoo taivaalle ja nyökkää. Se on meidän matkakumppani, joka johdattaa meitä eteenpäin.
Yövyttyään luolassa, he heräävät hyvin aikaisin jatkamaan matkaansa. Siiri Tonttutyttö huikkaa tähdelle, vie meidät kohti tunturin sydäntä. Tuohon Oskari tuhahtaa ei sinne voi mennä, nyt sinä Siiri hassuttelet! Kipinä-Poro, uskollinen ystävä, johdattaa heitä eteenpäin.

Heillä on tulee tunne, että ovat lähellä jotain ihmeellistä.

Yhtäkkiä he saapuvat kauniin avannon reunalle. Avannon pohjalla hohtaa taianomaisia valoja. Se on kuin salaperäinen maailmankaikkeus. Jostain kuuluu ääni, joka puhuu heille. Tämä on paikka, johon vain rohkeimmat tontut uskaltautuvat.

Tämä on se paikka, jota etsimme vai mitä Siiri, huudahtaa Oskari, tänne tulemme uudelleen. Olemme rohkeita tonttuja, he toteavat. Siiri hymyilee, täällä teemme joulun toiveet todeksi. Kiitos Kipinä-Poron, joka löysi luolan, ja me joulutähden.

Yhdessä he iloitsevat joulun tulosta. Tunturissa he ovat löytäneet paikan, jossa kaikki mahdollinen oli mahdollista, ja jossa ystävyys, rohkeus ja joulun taika yhdistyvät yhdeksi suureksi seikkailuksi. Lappi on todella ainutlaatuinen paikka, jossa voi kokea monenlaisia ihmeitä ja taianomaisia hetkiä. Lumiset maisemat, revontulet ja hiljaisuus.

Illansuussa he lähtevät Kipinä-Poron pulkassa kohti kotia Korvatunturia. Siellä on ilo ylimmillään heidän palattuaan. Joulumuorin kaakao ja piparit maistuvat kaikille. Joulupukki pistäytyy tietenkin omassa pikkukomerossaan, Joulumuori huomaa.

Oskari ja Siiri miettivät avantoa, josta taianomainen valo hohtaa.

Kellot kilisevät jouluntuloa, revontulet

loimuavat taivaalla.

Tule Tuntureiden Taa, Täällä Joulupukin maa!

Ikaalinen 1.12.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu saapuvat Korvatunturille hyvissä ajoin ennen viimeisiä joulun kiireitä joulupajalla. Siiri herää aikaisin aamulla joulukuun ensimmäisenä päivänä ja käy koputtelemassa Oskarin ovella herätyksen. Hän tietää, että Oskari on todella aamu-uninen, eikä viitsisi nousta aikaisin. Täällä se ei sovi, kaikkien on oltava varhaisesta aamusta työn touhussa, sillä Joulu on tuossa tuokiossa. Siiri iloitsee nyt se alkaa heidän suuri jouluseikkailunsa

Ilmassa leijuu piparien tuoksu. He kiiruhtavat innoissaan keittiöön, jossa pajatontut nauttivat aamiaista. Joulumuorin keittiössä. Tarjolla on tuoreita, vastaleivottuja piparkakkuja, jotka tuoksuvat kanelilta ja inkivääriltä. Perinteistä joulupuuroa, joka tarjoillaan kanelin ja sokerin kera. Lehteviä ja makeita joulutorttuja, joissa on luumuhilloa. Joulumuorilla on aina tarjolla kaakaota, kuten myös perinteisiä kampanisuja. Pöydän päässä oleva tonttupoika Matias haluaisi lämmintä, mausteista glögiä, joka lämmittäisi näin kylmänä aamuna. Tontut nauravat ja huutavat täyttä kurkkua hänelle, ei glögiä aamiaisella!

Yhtäkkiä pikku tonttutytöt saapuvat laulaen onnittelu laulua Oskarille, jolla on nimipäivä.He kantavat tarjottimia, joilla on glögilaseja täynnä lämmintä mausteista glögiä. Lauluun yhtyvät kaikki ja glögilaseilla kileistetään, toivotetaan Oskarille onnea sekä tervetulleeksi Korvatunturille. Oskari pomppasi pöydälle kiitti huomion osoituksesta. Hän on ikionnellinen ja ryhtyy laulamaan laulua.

"Joulupukin maa – totta on se, satua ja unta. Joulupukin maa – mutta missä on se valtakunta?
Kun tulet vain tuntureiden taa, totta toki täältä löytyy Joulupukin maa!"

Korvatunturi raikuu tonttujen laulaessa Joulupukin maasta.

Kaikki nauttivat pöydän antimista. Syödessä vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Siiri Tonttutyttö kuuntelee tarkkaavaisena ja saa haraviinsa kaiken tärkeän. Oskari juttelee kaikista joulun tärkeistä asioista tonttupoikien kanssa ja painaa mieleensä kaiken tärkeän.

Aamiaisella haaveiltiin isosta lumilinnasta, joka olisi kiva tuolla pihalla, lähellä porojen aitausta. Siitä Siiri ja Oskari saavat idean. He pukevat ylleen lämpimät vaatteet ja lähtevät ulos lumiseen metsään.

Siellä he tapaavat ystävänsä, metsän eläimet, jotka myös valmistautuvat jouluntuloon. Siiri Tonttutyttö kertoo heille lumilinnasta ja yhdessä he päättävät rakentaa suuren lumilinnan joulupukintontuille. Lumilinna on yhteinen kaikille Korvatunturilla asuville, huudahtaa Siiri.

Metsän eläimet, Siiri ja Oskari ahertavat. Suuri lumilinna valmistuu ennen iltaa. Kilke ja pauke hiljenee Joulupukin pajassa. Tontut juoksevat pihalle ihailemaan luomusta. Tonttu Oskari keksii, tehdäänpä tuonne lumilinnaan vielä pöydät ja penkit. Eikä kestä kauaakaan, kun tonttutytöt sytyttävät pöydille kynttilöitä tuomaan valoa ja tunnelmaa. Illan hämärtyessä koko Korvatunturin väki ja metsän eläimet istuvat lumilinnan sisällä, nauttien kuumaa kaakaota ja joululaulut raikuvat.

Yön saapuessa, taivaalle ilmestyy kirkas tähti, joka valaisee koko tienoon. Kaikki tietävät, että tämä on merkki siitä, että jouluaika ja odotus on todella alkanut. Joulumuori ja Joulupukki kiittävät kaikkia, jokaisella on sydämissään lämmin joulun tunne.

Kipinä-Poro ja muut porot kilisyttävät kellojaan, ääni kaikuu vienosti yli tuntureiden.

Jokainen joulukuun päivä tuo mukanaan uusia yllätyksiä, ilon hetkiä ja seikkailuita

Joulun Taikaa

Oskari ja Siiri kiiruhtavat pian Korvatunturille ja siitä alkaa Joulun taika ja Joulun odotus

Siiri Tonttutyttö ja Oskari tapasivat kesällä 2024

Ikaalinen 24.10.2024

Oskari,Tyynelän Tonttujen tunnettu veitikka ja Siiri Tonttutyttö tapasivat jo vuosia sitten Tyynelän Tonttulassa. Tiedättehän te, että Tyynelän Tonttula sijaitsee rannikolla, seitsemän sillan varrella Kokkolan ja Pietarsaaren välissä Luodon kunnassa. Tonttulan 1700-luvun pihapiirissä on nähtävillä eri teemoilla sisustettuja aittoja sekä tonttujen päärakennus Tyynelä. Siellä Siiri Tonttutyttö ja Oskari seikkailivat merellä veneessä keikkuen sekä talvisin lumisessa metsässä vapaa aikanaan.

Nyt on jälleen kesä ja Oskari muistelee, hauskoja retkiä sieni metsään ja veneilyä merellä Siirin kanssa, istuessaan Tyynelän puutarhassa . Yhtäkkiä hän hypähtää ylös huudahtaen, lähden Siirin luo asumaan. Samantien hän porhaltaa Eijan luo kertomaan asian. Hip hei, hän saa luvan lähteä ja on siitä todella innoissaan. Oskari tanssittaa Eijaa puutarhan ympäri täynnä tulta ja liekkiä. Ihanaa!! Oskari on nyt tullut Siirin luokse viettämään aikaa ja oppimaan tonttujen satojen vuosien salaisuuksia. Oskarihan on muutamaa sataa vuotta nuorempi Siiriä ja innostuneena odottaa yhteistä aikaa ja monien salaisuuksien avaamista. Kesän aikana heidän ystävyytensä syvenee, kun he jakavat tarinoita ja seikkailuja, jotka ulottuvat kauas pohjoisen taivaan alla.

Joulun odotus on pian parhaimmillaan. Silloin Siiri Tonttutyttö lähtee Oskarin kanssa kurkkimaan ikkunoiden taakse. He kulkevat salaisella tiedustelumatkalla. He kuuntelevat, kurkistelevat joulukatujen avajaisissa lasten ja vanhempien touhuja ja toteavat, että jokainen on innoissaan joulun odotuksesta.

Siiri kertoo Oskarille, että Joulupukki on kauan kauan sitten nimennyt Siirin lähettilääkseen, joka kiertää ympäri Suomea, Eurooppaa ja vähän muuallakin, tuoden terveisiä lapsille ja lapsenmielisille, oikealta Joulupukilta, Suomen Lapista.

Tapaamme 1.12.2024

Unen lumoa ja taikaa

Ikaalinen 13.11.2024

Unessani tapasin ystäväni Leilan. Vuosia sitten hän lähti tähtien luokse ja nyt, ensimmäisen kerran, saapui uneeni tervehtimään minua.

Keittiön oven pielessä olevat kulkuset kilisevät, huomaan Leilan olevan siinä. Hän tuo terveiset Riittalta, jonka on tavannut.

Unelmat tuovat hänet luokseni unessa. Hän unelmoi, juuri nyt, ennen joulun tuloa Siiri Tonttutytöstä ja Oskari Tontusta sekä Kipinä porosta, jotka ovat ottaneet hänet pulkkaansa kiitämään pitkin taivaankantta.

Hän on kuullut Siiristä ja Siirin uudesta tonttu kaverista Oskarista, jotka ovat jälleen lähdössä kohti jouluisia seikkailuja. Hän kertoo minulle unelmasta, jonka kerron teille.

Unelmani on olla Kipinä Poron poron pulkassa, joka kiitää vieden minut läpi lumisten metsien ja yli jäätyneiden järvien. Revontulet leikkivät taivaalla, tähdet tuikkivat timanttien lailla. Haluaisin, että Siiri ja Oskari Tontut kulkevat kanssani vanhojen tarinoiden polkuja pitkin, tutkimme Pohjolan salaisuuksia, joulun taikaa. Pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta, joka puhuu syvemmin kuin sanat. Nautimme välillä nuotiolla kuumaa kaakaota ja kampanisuja. Matka jatkuu tunturien huipuille, missä maailma avautuu ja aika pysähtyy.

Illan saapuessa, teemme kodikkaan leirin nuotion ääreen, jossa Siiri Tonttutytön, Oskarin ja minun tarinat ja laulut täyttää ilman, ja Kipinä-Poro lepää rauhassa vierelläni.