16.12.2014 Iltapala Korvatunturilla

 

Joulumuori ja Tonttutyttö Siiri laittavat keittiön pöydälle herkullisia ruokia. Korvatunturin väki on saapuu iltapalalle, joka on valmistettu rakkaudella, Joulupukille. Me kaikki tiedämme, että hän on suuri nautiskelija. Joulupukki rakastaa poronjuustoa, poronkellojen helinää, tonttujen iloista naurua ja ennen kaikkea Joulumuorin herkullisia ruokia ja lempeää, makeaa naurua. Nyt on oikea aika nauttia superherkullinen iltapala Korvatunturin keittiössä.  Joulupukin pajassa on kaikkein kiireisimmät ajat edessä. Pitkät matkat ja Joulupukin kodeissa käynnit aattoiltana, karistaa kyllä liiat kilot. Joulupukki on kuitenkin oikea joulupukki hieman pyöreänä ja punakkana, partaisena ja punainen takki päällään, Joulumuori miettii, häntä minä rakastan.

Helinä ja helske kuuluu kaukaa, se ennustaa tonttujen tuloa. Tontut kipaisevat keittöön suuren pöydän ääreen. Joulupukki saapuu viimeisenä. Silloin tontut kajauttavat vanhan, vanhan ja niin rakkaan laulun, Joulupukki, Joulupukki – valkoparta vanha ukki! Joulumuori otti pukkia kädestä, toisesta kädestä Siiri. He aloittavat piirileikkin, johon tulevat mukaan kaikki tontut. Kuusen ympäri kierretään, laulu vaihtuvat toiseen. Viimeisenä on laulu, hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika jne…, kunnes kukakaan ei enää jaksa leikkiä. Pöydän ääreen istahtaa iloinen joukko, jolle herkullinen ruoka maistui. Pöytä tyhjenee, nukkumatti kutsuu heitä luokseen. Joulupukki kuorsaa pöydän päässä, josta Joulumuori herättää hänet. Yhdessä joululauluja hyräillen, he menevät makuuhuoneeseen.

Tonttutyttö Siiri siivoilee ja miettii sellainen ilta, mukava ilta, lepoilta minullekin. Huomenna taas lennetään. Aitauksesta kuuluu poron kellojen kilinä ja taivaalla loistavat tähdet kirkkaina.

 

Joulu on lähellä kulkuset kuiskaavat kilisten