Tervehdyspuhe Ikaalisten Kameraseuran 30-vuotisnäyttelyn avajaisissa 4.10.2011

Arvoisa yleisö.

 

Minulla on ilo ja kunnia tuoda tervehdys Ikaalisten kaupungin kulttuuritoimelta kolmevuosikymmentä toimineelle Ikaalisten Kameraseuralle.

Valokuvauksesta tuli aikanaan erityisen suosittu ihmisten, maisemien, arkkitehtuurin ja sotien kuvaamisessa.

1826 - Joseph Nicéphore Niépce kuvaa ensimmäisen onnistuneen valokuvan.

1839 - Sanaa photography käytetään ensimmäisen kerran.

1842 - Henrik Cajander ottaa Turussa Suomen ensimmäinen valokuvan.

1861 - James Maxwell ottaa ensimmäisen värivalokuvan.

Valokuvaa pidettiin kauan lähinnä tilanteen kuvaajana ja historian taltiointina, kuitenkin se on kehittynyt varteenotettavaksi taiteenlajiksi näiden vuosikymmenten aikana.  Säilyttämällä valokuvallisia muistoja tärkeinä pitämistämme tilanteista, me rakennamme tarinaa omasta elämästä. Valokuvien määrällinen kasvu on myös laajentanut niiden muistojen määrää, jotka voidaan niihin tallentaa. Valokuva kertoo meille tarinaa.

Eri elämänkokemusten ja persoonallisuuksien johdosta samakin kuva näyttäytyy jokaiselle ja jokaisena hetkenä erilaisena.  Me herätämme kuvan henkiin katsomishetkeelä, niin olen kuullut sanottavan. Emme tule ajatelleeksi, kuinka valokuvilla on erittäin terapeuttinen ja tunteita herättävä voima.  Valokuva on myös muisti. Se on hetki, joka on joskus tapahtunut, ja valokuvan kautta päästään katsomaan, mitä siihen hetkeen liittyy. Miten vahvoja kuvat ovat niin tunteet vaihtelevat sen mukaan.

Te olette tehneet Ikaalista tunnetuksi tuomalla valokuvianne esiin niin postikortteina kuin kuin myös kalenterien muodossa ja monella muulla tavoin. Mistä lämpimät kiitokset.

Toivotan menestystä näyttelylle ja valokuvauksellisia seuraavia vuosikymmeniä Ikaalisten Kameraseuralle.