Joulu sydämeen

Silmäni rävähtivät suuriksi, mitä ihmettä oli yön aikana tapahtunut. Istahdin nalleni kanssa keinutuoliin ja katselin katosta roikkuvaa ihmettä.


 

Äiti toimi opettajana, joten joulu valmistettiin meillä koulun kuusijuhlan jälkeen. Jouluaskareet siivittivät päivät ennen aattoa.     Aatonaattona vielä vallitsee kiire ja touhu. Kaiken pitää olla kunnossa suurta juhlaa varten. Silloinen kiire ei kuitenkaan ollut mitenkään ahdistavaa, varsinkin, kun sitä katseli kuusivuotiaan silmin. Sain osallistua kykyjeni mukaan joulun valmisteluun. Kaiken touhun yllä leijui joulun odotus ja joulun taianomainen tunnelma.
Aatonaattona nukkumaan mennessä, ei Nukkumattia näkynyt ei kuulunut. Ajatukset laukkasivat huomiseen jouluaattoon, joulusaunaan, kuusen tupaan tuontiin, sen koristeluun ja tietenkin joulupukin tuloon. Saanko lahjoja ja millaisia, jopa jännitti. Mietin myös olenko ollut kiltti....
Ollessani nelivuotias, sain vitsan joulupukilta. Olin aivan ihmeissäni ja olen vieläkin, sillä mielestäni olin kiltti tyttö. Naapurin Olli, leikkikaverini, oli myös saanut sellaisen ja vielä isomman. Hän oli myös kiltti poika. Vieläkin aina silloin tällöin tavatessamme Ollin kanssa pohdimme syytä saamiimme vitsoihin, mutta se on ikuinen mysteeri, MIKSI. Olimmehan me kilttejä.
Jouluaattoaamuna heräsin varhain ja hiivin tupaan. Silmäni rävähtivät suuriksi, mitä ihmettä oli yön aikana tapahtunut. Istahdin nalleni kanssa keinutuoliin ja katselin katosta roikkuvaa ihmettä. Samalla nenääni tunki erilaisia jouluisia tuoksuja leivinuunista. Kinkku oli uunissa paistumassa ja myös aattoaamun joulupuuro. Kookas, kuusenhavuista tehty havukranssi oli se roikkuva ihme katossa. Mielestäni se oli monta metriä iso, totuus on, vajaa metri halkaisijaltaan.Istuin ja ihmettelin, kuka oli saanut aikaiseksi kaiken tämän ihanuuden nukkuessani.
Tässä lapsuuteni jouluaattoaamussa oli turvallisuutta, rakkautta ja suunnatonta hyvänolon tunnetta sekä jotain taianomaista. Silloin vielä ymmärtänyt, että äiti oli tehnyt havukranssin, koristellut punaisella kreppipaperilla ja valkoiset kynttilät kruunasivat sen. Hän oli tehnyt mahdollisuuden joulun tulla tupaan.
Yksi joulun tärkeistä perinteistä, lapsuuden kodistani, on jatkunut omassa elämässäni, jouluevenkeliumin ääneen lukeminen jokaisena jouluna.
Lapsuuden jouluaattoaamu on ikuisesti muistossani, sillä silloin tuli joulu sydämeeni ja jäi sinne.

Kirjoitus Jyllin Kodin joulukalenterissa 8.12.12