Puheita ja kirjoituksia

Andres Soonen maalaus Ouisto 2020

 

Kirjoitukseni Oiva-lehden Ikääntyvän Ikkunassa 5.11.2020

 

Kulttuurista hyvinvointia

 

Kulttuurista saamme sivistystä ja hyvinvointia todetaan hyvin usein. Mitä kaikkea se kulttuuri sitten oikeastaan on? Kulttuuri on kaikkea sitä, mikä liittyy meihin, historiaamme, tekemäämme, uskomaamme sekä nauttimaamme.  Ajattelin lukiessani tuon määritelmän jostain, että näinhän se on.

Vuosien varrella on tehty lukuisia tutkimuksia taiteen ja kulttuurin vaikutuksesta meidän hyvinvointiimme. Elämänasenteella on myös hyvin voimakas vaikutus siihen. Positiivinen ja iloinen asenne elämään, sen eri vaiheissa, on erittäin tärkeä sekä uteliaisuus elämään, sanoisinko elämän nälkä. Emme saa unohtaa myöskään huumoria, se on henkinen voimavara, jonka avulla saa etäisyyttä vaikeisiin asioihin. Vaikka ikäännymme joka hetki, emme suinkaan saa katsoa taaksepäin vaan eteenpäin. Kaikkein tärkein on juuri tämä hetki, tämän hetken eläminen täysillä. 

Kulttuuri tukee ihmisen henkistä kasvua, lisää itsetuntemusta ja voimavaroja. Kulttuuriharrastuksiin liittyy yhdessä toimimista, yhteisöllisyyttä, joka on hyvin merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta. Taide ja taiteen tekeminen luo iloa ja aktiivisuutta. Taiteella ja taiteellisella toiminnalla on positiivinen yhteys terveyteen, elämänlaatuun ja onnellisuuteen.

”Kulttuuripääomalla, taiteella ja kulttuurin harrastamisella on myönteinen vaikutus terveyteen ja hengissä säilymiseen.  Kulttuuria ja taidetta voi harjoittaa yksin ja yhdessä toisten kanssa, mutta terveyden vaalimisen kannalta yhdessä harrastaminen tuottaa parhaan hyödyn”, kirjoittaa neurologi Markku Hyyppä. 

Me ihmiset olemme psykosomaattisia olioita, joihin kaikki ympäröivät olosuhteet vaikuttavat aistien ja hermoston kautta. Itse totesin tuon eräänä harmaana alkusyksyn päivänä käydessämme Kompissa. Kävelin tai voi sanoa laahustin Taikan ”Syysunelmia” näyttelyyn ja hätkähdin. Takaseinällä näin taulun, joka säteili ja hehkui. Kuljin taulussa olevaa kujaa kahlaten syksynlehdissä, jotka kahisivat jaloissa, tummat puun rungot ohjasivat matkaa ja puissa loistivat kaikki syksyn upeat värit aina hehkuvaan kultaan saakka. Kävely sillä kujalla oli ihana kokemus. Sieluni melkein pakahtui syksyn kauneudesta, jonka taiteilija oli ilmaissut teoksessaan. Iloisena lähdin ruokakauppaan ja mietin, miten meillä Ikaalisissa on helppo mennä taidenäyttelyyn matkalla ostoksille, saada harmaaseen päivään aurinkoa sekä hyvää oloa. Nautitaan siitä täysin 

Ikaalisissa kotikunnassamme on runsas kulttuuripääoma. Siitä on syntynyt eri kulttuurin aloja. Meillä kaikenikäisillä ikaalilaisilla on mahdollisuus löytää oma mieleisensä harrastus. Täällä on tarjolla erilaisia kulttuuritilaisuuksia, mm. musiikkia, ilmaiset taidenäyttelyt ympäri vuoden, toimiva kirjasto, kansalaisopisto, elokuvat, Jyllin Kodin luennot, kaupungin tarjoamat liikuntaharrastukset, eläkeläisjärjestöjen ohjelmat ja vielä yksi kukkanen eli Villa Vihta sekä monet yhdistykset kuten myös kyläseurat. Mahdollisuudet ulkoiluun ovat suurenmoiset, on lähiliikuntapaikkoja, Kyrösjärven rantoja kiertäviä kävelyreittejä, uimapaikkoja lähietäisyydellä. Hyvät marja- ja sienimetsät, Seitsemisen kansallispuisto, Vatulan harju. Tämän kokoiseen kaupunkiin tarjontaa on runsaasti, kaikkea en varmaankaan osannut nimetä.

Kulttuuri kaikissa muodoissaan antaa meille oivaltamisen mahdollisuuden ja tekee hyvää, jos vain maltamme kohdata sen.

Vuokko-Liisa Nuottajärvi 

Ikaalisten Vanhusneuvoston jäsen, Ikaalisten kansalliset seniorit vpj

Tuntojani asumisesta Ikaalisissa kolmenkymmenen vuoden ajan.

 

 

Minun Ikaalinen

 

Kotiin Ikaalisiin on aina hyvä tulla - puhdas luonto, hyvä vesi ja kaunis maisema! 

Aikoinaan maantiedon kirjassa on Ikaalista kuvattu sanoilla, ”Pienin, Kaunein ja Vanhin”. Aika ei ole kuluttanut sanoja, ne pitävät myös tänä päivänä paikkansa. Ikaalisten Wanha Kauppala on vanhin ja pienin kauppalaksi nimitetty paikka Suomessa sekä Ikaalinen kokonaisuudessaan on kauneinta Suomea, mitä olen nähnyt. 

Ikaalisten luonto ja kauneus olivat kutsu puolisolleni ja minulle tänne muuttaessamme. Muutosta on tasan kolmekymmentä vuotta 4.9.1990. Samana päivänä tutustuimme välittömästi kirjaston toimintaan hakemalla kirjastokortit ja lainaamalla pari kirjaa. En ole kranttu - luen mm. kaunokirjallisuutta, runoja, elämänkertoja ja paljon matkakertomuksia. Dekkarit tuovat jännitystä arkipäivään ja runot rauhoittavat. Olen kirjaston suurkuluttaja! Ikaalisten kirjasto on Wanhassa Kauppalassa, samassa talossa, jossa toimii ylä-aste. Palvelu kirjastossa on suorastaan loistavaa. Kirjastossa on kirjailija vierailuja ja muuta ohjelmaa kaikenikäisille. Hyvä levähdyspaikka ulkoilun puitteissa, olen todennut tuon näiden vuosien varrella. Eräs asia, jonka tuon nyt heti esille on aamu-uintini lähirannassa. Niin kauan, kun vesi on avoinna, käyn joka aamu esittäytymässä järvessä, joskus vaan pistäydyn siellä ja joskus juoksen lähemmäs tunnin. Muutaman tutun aina saan kesän aikana. Joutsen pariskunta, joka koki surun tänä kesänä, kun heidän ainut poikasensa joutui surman suuhun. Sitä he surivat muutaman päivän. Päivittäin käyvät kohdalla, jonne poikanen hävisi.

Puolisoni Jyrki on pääkaupungista ja minä olen pohojalaanen Seinäjoelta. Peräseinäjoen Kihniänkylästä saavuin tyttölyseoon Seinäjoelle ja siellä sitten aikanaan työ ja perhe. Olen toiminut sairaankuljetusyrittäjänä ja olin eka nainen Suomessa ambulanssinkuljettajana, koulutukseni on apuhoitaja. Lukeminen, luonto ja matkailu ovat harrastuksistani rakkaimmat. Kirjoittelu ja piirtely ovat myös kanssakulkijoita. Järjestötyö on kulkenut matkan varrella mukana. 

Nautin suunnatomasti Toivolansaaren aamukävelyistä jokaisena vuodenaikana. Paikka on ikaalilaisten ulkoilualue ja on lähellä Wanhaa Kauppalaa, jossa asuu meitä iäkkäitä ihmisiä. Siellä tapaa aamuin, illoin, niin arkisin kuin pyhäisin paljon eri-ikäisiä luonnon kauneudesta nauttivia ja terveyttään ylläpitäviä kuntalaisia.

Unohtaa ei sovi Kyrösjärveä ja sen kaunista maisemaa myös talvella. Talvella lumen tultua maahan ja järven saadessa jääkannen, siellä on ladut hiihtäjille, aurattu tie kelkkailijoille ja jalankulkijoille. Yksi järven laduista on nimetty aurinkoladuksi. Talven tullen odotan aina kunnon talvea ja jos se tulee niin suksilla tai potkukelkalla sinne nauttimaan raittiista ilmasta ja upeasta kotijärven miljööstä.

Ikaalinen on ihmisenkokoinen paikka asua, luonnonläheinen turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö kaikenikäisille. Kaikki kaupungin palvelut ovat hyvällä tasolla, niitä on tullut ”testattua”. Täällä on jos jonkinlaisia mahdollisuuksia osallistua haluamaansa toimintaan. Olen mm. Ikaalisten Vanhusneuvoston jäsen, toimin myös Kansallisissa Senioreissa. Kaikki eläkeläisyhdistykset toimivat aktiivisesti ja tuovat piristystä seniori-ikäisten arkeen.

Ikaalisten kulttuurielämä on kaupungin kokoluokkaan nähden monipuolista ja laadukasta. Siitä voisi kirjoittaa muutaman sivun! Toimin Ikaalisten Taideyhdistys Taikassa, jonka jäsenten näyttelyitä voi käydä päivittäin ihailemassa (ostosten välissä) Kauppakeskus Kompissa. Siellä on jatkuvia  näyttelyitä ja niihin on vapaa pääsy. Kesäisin Juhlatalo Rahkolassa on eri teemoin olevia näyttelyitä ja muuta ohjelmaa. Yhdistyksemme toiminnassa päälinjat ovat taiteen ammattilaisten, harrastajien ja ystävien yhteen saattaminen, yhdessä harrastaminen ja yhdessä oppiminen. Taiteen aseman ja ympäristön visuaalisen ilmeen vaaliminen Ikaalisissa, taidenäyttelykulttuurin kehittäminen, taideretket ja -tapaamiset, kurssit ja erilaiset tapahtumat. Tule mukaan toimintaan harrastajana, ystävänä, ammattilaisena tai muuten vaan kiinnostuneena taiteesta. 

Kotikaupunkini on paikka, josta saa kaikkea, ei tarvitse lähteä merta edemmäs, ellei sitä halua vaihtelun vuoksi. 

Kun minulta kysytään kotipaikkaa ja kun kerron sen, arvaatteko, mikä pulputus syntyy?  Iäkkäämmät muistavat Kylpylän naistentanssit ja juttua riittää. SataHämeSoi juhlat tuovat esiin ihania muistoja.

Täällä on hyvä asua ja harrastaa kaikenlaista. Ikaalisten luonto ja sen kauneus ovat yhä se asia joka meidät toi tänne ja pitää meidät täällä, kaikki tuo muu tuli plussana kaupan päälle. Päivääkään ei ole kaduttu tuota ratkaisua. Kotimme on rivitalossa järven rannalla

Kotiin Ikaalisiin on aina hyvä tulla - puhdas luonto, hyvä vesi ja kaunis maisema!

Kirjoitus kaupungin sivulle Minun Ikaalinen 1.11.2020

Taiteilija Outi Alhon Winterreise – projekti.

 

Outi tutustui ja ystävystyi Lutz Reinhardtiin opiskellessaan Jurvan puuseppäkoulussa. Tämä ystävyys kesti läpi elämän. Lutz Reinhardt rakensi Vehmersalmen Tetrimäkeen puusepänverstaan. Hänellä oli yksinoikeudet Eliel Saarisen mallien valmistamiseen Adeltan kanssa. Tetrimäellä oli myös musiikkielämää ja Lutz tutustui Jorma Hynniseen ottaessaan häneltä laulutunteja. Hynninen lauloi Lutzin hautajaisissakin, äkkikuoleman katkaistua hänen elämänsä 2009, vain 57-vuotiaana. Lutz harjoitteli Hynnisen opastuksella Winterreise-laulusarjaa. Outi sai Lutzilta kasetin, jossa koko sarja oli hänen laulamanaan. Outi piirtää kuvia kuunnellessaan lauluja. Lopulta valmiina oli kaikki 24.

Jorma Hynninen piti Tetrimäellä Winterreise-konsertin. Lutz kysyi saisiko ripustaa piirrossarjan salin aulaan konserttipäivänä. Tuon konsertin jälkeen Hynninen lähti kiertueelle Winterreisen kanssa ja kysyi oikeutta käyttää kuvia, esityksensä taustalla, heijastettuina laulutekstien kera.

Espoon Sello-salissa Hynnisen ääni täytti tilan ja samalla Outin piirrokset ilmaantuivat seinän kokoisina hänen taustallaan. 24 talvista laulua. Tämä oli uskomaton, hyvin vaikuttava kokemus salissa istuvalle taiteilija Outi Alholle ja hänen puolisolleen.

Hynninen esitti Winterreise-laulusarjan piirroksien kera neljä kertaa. Ensimmäinen esitys oli 10.10.2007 Savonlinna-salissa, pianistina Kiril Koslowsky.

Toinen esitys oli 27.1.2008 Espoon Sellosalissa, Ilmo Rannan säestyksellä. Kolmas kerta oli 3.2.2008 Warkaus-salissa Ilmari Räikkösen säestämänä. Neljäs oli sitten Kuopion Musiikkitalon Talvikamarissa 24.2.2008.

Tuntui tosi ihanalta, elämän kukkasia, Outi iloitsee.

Kesällä 2008 Outin puhelin soi. Siellä aurinkoinen ääni esittäytyi Topi Lehtipuuksi. Hän kertoi saaneensa vinkin Winterreise-piirroksista sekä puhelinnumeron Jorma Hynniseltä. Asia oli hämmästyttänyt taiteilijan oikeastaan tyrmistyttänyt, kuitenkin toisaalta, hauskaahan se oli! Hän pyysi lähettämään kuvat cd:llä osoitteeseensa Pariisissa. Ilmeisesti tämä henkilö oli odottanut toisenlaista ilmaisua/jälkeä ja kohteliain sanakääntein ilmoitti, että olivat ehtineet jo päätyä pelkkään lumisateeseen taustaefektinä. Hauska episodi sinänsä, vaikka tulikin pienoinen pettymys, toteaa taiteilija Outi Alho.

 

Näiltä sivuilta muutamia kirjoituksiani lehdessä sekä puheita. Tutustu niihin!