Joulukalenteri 2025 Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu
 |
Joulukalenteri 2025
Siirin ja Oskarin Seikkailut
Hei lähdetään Islantiin.
Joulukalenteri 1.12.2025
Tonttuyttö Siiri istuu puunrungolla lumisen metsän reunassa ja miettii, mitä tehdä. Hei, jos lähtisin Islantiin laivalla Pohjois Norjasta! Tuo on tosi kiva ajatus, Siiri hihkuu, että lumi pöllyää metsän puista. Hän haluaa lähteä seikkailemaan maailmalle, sillä viimeisestä matkasta on jo pitkä aika. Islantiin! Laivalla! Ja tietenkin hänen paras ystävänsä, seikkailunhaluinen mutta hieman varovainen Oskari-tonttu, lähtisi mukaan. Niinpä hän kiepsahtaa ylös ja juoksee tapaamaan OskariTonttua.
Aikansa keskustelua ja jankkausta moisesta retkestä, Oskari Tonttu antaa periksi. Hön kyllä epäilee, miten mennään Islantiin laivalla talvipakkasella, mahtaa olla ainoastaan jäänmurtajat liikkeellä, jos nekään. Meille tulee varmaan hauska matka ja jos minä hieman Siiriä toppuuttelen matkan varrella kuitenkin.
He lähtevät matkaan, mutta ensin valmistelut. KIpinä Poron pulkka täyttyy eväistä ja loput, mitkä sinne ei mahtuneet, tungettiin reppuun. Tuossa tuokiossa kaikki on valmiina ja sydän täynnä intoa. Poron kulkuset kilisevät ja matka alkaa. He vilkuttivat jäähyväiset Joulupukille ja Muorille. Joulupukki naurahti heidän häipyessään tunturin taakse, missähän se määränpää on loppojen lopuksi, hauska odotella paluuta!
Matka Pohjois-Norjaan, laivasatamaan, ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ja tie suora. Jo ennen saapumistaan ensimmäiseen kylään he joutuvat lumimyrskyn keskelle. Heidän täytyy turvautua vanhan majatalon lämpöön. Siellä he tapaavat kummallisen ja vähän oudon matkaajan, joka kertoo olevansa muinaisten salaisuuksien vartija. Hän antaa heille kartan, jossa on reitti, joka vei Saana-tunturille. Hän kuitenkin varoittaa, että matkalla on monenmoisia haasteita. Siiri Tonttyttö ja Oskari Tonttu ottavat kartan ja päättävät kaikesta huolimatta poiketa kartan osoittamassa paikassa.
Myrskyn vihdoin laannuttua, Siiri ja Oskari jatkovat matkaansa. Jylhän tunturimaiseman keskellä roihuavat revontulet, jotka houkuttelevat heitä ihailemaan niitä lähempää. Pian he huomaavat ilkikuriset revontulikettuset, jotka yrittävät johdattaa heidät harhaan taikavalojensa avulla. Oskari on jälleen valpas, hänen ansiostaan he löytävät oikean polun. Kipinä Poron turvallisessa kyydissä he jatkavat matkaansa kohti Kilpisjärven Saanaa..
He kohtaavat vielä yhden hankaluuden matkallaan. Edessä on jääsilta, joka on hyvin liukas ja arvaamaton. Muistakaa harkita jokainen askel tarkasti, sillä kohtalonne voi olla tuo syvä rotko, varoittaa ylhäältä kuuluva voimakas ääni. Kipinä Poro pysähtyy ja matkaajat katselevat ympärilleen, mistä ja kuka heitä pelottelee. Iso hahmo punamustassa viitassa leijuu ylhäällä tunturin kupeella. Kuuletteko, muistakaa, olette tuhon omat, jos teette yhdenkin harha-askeleen, niin poro kuin te kaksi tontun koltiaista. Siiri ja Oskari rohkaisevat toisiaan ja huudahtavat yhteenääneen, me pääsemme yli kaikki yhdessä! Ja kas, mitä tapahtuu! Hetkessä Kipinä Poro kiitää taivaankantta pitkin, jääsilta sekä mustan puhuva hahmo jäävät kauas taakse. He kiitävät tunturien yllä eteenpäin kunnes vihdoin näkevät edessään majesteettisen Saana-tunturin.
Saapuessaa huipulle, he katselevat ympärilleen. Täältä korkealta näkyy aina Pohjois-Norjan rannikolle asti. Siiri Tonttutyttö miettii hetken ja tuumii, että matka Islantiin voidaan tehdä myöhemminkin. Mitä mieltä sinä Oskari olet? Oskari miettii heidän yhteistä seikkailuaan ja siitä selviytymistä. Hän vastaa Siirille, että jatketaan matkaa, mutta ensin vietetään hetki rauhassa täällä ystävien kanssa.
Siiri ja Oskari asettuivat ns. taloksi ja pystyttävät teltan tunturin laelle, nauttivat eväitä ja huokaavat helpotuksesta. Seikkailut ovat takana päin ainakin toistaiseksi. Saanan tontut saapuvat heitä tervehtimään. llta sujuu kuuman kaakaota ja kampanisuja nauttien sekä laulut raikuvat tunturissa. Ystävät nauttivat toistensa seurasta ja joulun odotuksesta.
Ilta vaihtuu yöksi, revontulet loimuavat kulkusten kilistessä iloisesti joulun tuloa.
 |
Muutos Kilpisjärvellä Siirin ja Oskarin matkaan.
Joulukalenteri 2.12.25
Siiri herää aamulla siniseen hämärään Kilpisjärvellä. Hän pökkää Oskaria, joka vielä nukkuu ja kuorsaa niin äänekkäästi, että teltta tärisee. Siiri Tonttutyttö aikoo kertoa innoissaan tulevista muuttuneista suunnitelmista Oskari-tontulle.
Yhtäkkiä Siiri muistaa ja huudahtaa. Voi Oskari! Eilen oli sinun nimipäiväsi. Me unohdimme juhlia sitä, kun matka Kilpisjärvelle oli hieman seikkailullinen! Oskari hätkähtää hereille ja nauraa, kun kuulee asiasta.
Kilpisjärven tontut, jotka olivat tuoneet herkullisen aamiaisen mukanaan, ryhtyvät heti järjestämään juhlaa. He sytyttävät kynttilöitä, laulavat nimipäivälaulun ja nostavat kupit kuumaa kaakaota. He nauttivat myös monia maistuvia Lapin herkkuja Oskarin kunniaksi. Sitten Siiri menee ulos, tarjoaa myös herkkuja Kipinä-Porolle.
Näin alkaa Siirin ja Oskarin aamu Sallan huipulla. Aamiainen nautittaan riemumielellä kauniin sinisen hämärän keskellä. Kipinä-Poro saa ylimääräisen porkkanan juhlan kunniaksi. Joulumuori lähettää tervehdyksen Korvatunturilta. Joululaulut raikaavat kirkkaasti yli Saana-tunturin ja kantautuvat Kilpisjärven kylään asti. Aivan kuin muistuttaen kaikkia, että joulun odotus on täynnä yhteisöllisyyttä, ystävyyttä ja taikaa.
Oskarin nimipäiväjuhla tuo lämpöä ja iloa siniseen hämärään. Siiri toteaa hymyillen, nyt kaikki on täydellistä, seikkailu jatkuu, mutta nämä juhlat muistetaan ikuisesti.
Iltapäivä on jo pitkällä, kurkottaa kohti iltaa, kun kaverukset kiipeävät Kipinän pulkkaan ja matka alkaa.
He ovat menossa Islantiin, kuitenkin Siirin mielestä he voivatkin mennä etelään, paikkaan, jonne tontut ja Petteri Punakuono olivat hänet kerran unohtaneet. Hän kertoo menneensä erään talon terasille ja nukahtaneensa.
Aamun tullen herätessään janoon, nälkään ja väsyneeseen oloon, kyynelten tippuessa silmistä, hän ihmettelee, mitä on tapahtunut ja missä hän on nyt. Siiri haluaa kotiin Korvatunturille. Homma hoituu päivän valjetessa hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin, Siiri toteaa Oskarille.
Siiri muistelee lämmöllä tapahtumaa Ikaalisissa ja myös matkoja kaikkialle eri porojen kyydissä. Kipinä Poro on kuitenkin se oikea poro, joka heitä kyyditsee ympäriinsä joulunodotuksen lumossa. Petteri Punakuono hoitaa Joulupukin tärkeitä menoja, selittää Siiri Oskarille.
Kipinä-Poron pulkka kaartuu kohti etelää, nyt nimipäiväjuhlan muisto mukanaan. Oskari miettii mielessään, ehkä myöhemmin Islantiin.
Kipinä-Poron kulkuset kilisevät joulu on lähellä
 |
Hurja matka kohti etelää
Joulukalenteri 3.12.25
Kipinä-Poro kiitää taivaankantta Siiri ja Oskari kyydissään. Ylhäältä katsottuna maisema hohtaa valkoisena, mutta mitä etelämmäksi he matkaavat, sitä tummemmaksi maisema muuttuu. Lumi katoaa, pakkanen hellittää, tilalle saapuu tihkusade. Kaikkialla tuikkivat valot ikkunoissa, pihapuissa, kylissä. kujilla ja kaduilla, sillä onhan joulunodotus aika. Koristeet ja valot tuovat lämpöä ja toivoa harmaaseen päivään.
Kipinä-Poro laskeutuu metsän reunaan niitylle, sillä se on tosi väsynyt pitkän lennon jälkeen. Eväiden syönti kuitenkaan paljaan taivaan alla tihkusateessa ei tunnu houkuttelevalta. Juuri silloin ison kiven takaa ilmestyy kaksi maahista ja soreat keijut heidän seuranaan.
He houkuttelevat Siirin, Oskarin sekä Kipinä Poron mukaansa kiven alla olevaan luolaan.Houkutella ei kauan tarvinnut, sillä he olivat nälkäisiä. Mutta ystävällisen kutsun takana piilee ansa. Luolan ovi suljetaan heidän takanaan ja eväät ryöstetään,
Tilanne on aika synkeä. Onneksi ryöstäjät eivät tiedä kaikkea. Oskarilla on salataskussaan aivan uudenlainen kännykkä, Siirillä mukanaan suuri taikahuivi, jonka voima on peräisin kaukaisilta vuorilta. Nämä auttavat heitä hurjassa pelastusoperaatiossa.
Oskari onnistuu kännykän avulla houkuttelemaan luolan seinästä esiin salaisen oven, jonka vain voi tämä uusi teknologia paljastaa. Siiri levittää taikahuivin, joka kasvaa ja muuttuu valon sillaksi, joka avaa tien ulos
Maahiset ja keijut luolan hämäryydessä katsovat täysin äimistyneenä, kun kolmikko karkaa vapauteen. Ulkona tihkusade muuttuu kevyeksi lumisateeksi ja taivas kirkastuu. Mutta nyt lumihiutaleet eivät ole tavallisia. Ne hohtavat kuin pienet tähdet, ikäänkuin taivas olisi lähettänyt heille kiitoksen rohkeudesta..
Siiri kietoo taikahuivin ympärilleen ja huomaa sen muuttuneen entistä kauniimmaksi. Huiviin on ilmestynyt kuvioita, jotka kertovat heidän seikkailustaan. Oskarin kännykkä välähtää ja sammuu, kuin merkiksi siitä, että teknologia ja taikuus olivat hetken liittolaisia.
Kipinä Poro, pulkassaan kaverukset, nostaa päänsä kohti taivasta ja kiitä jälleen iloisesti yli metsän. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tietävät, että heidän matkansa ei ollut turha he eivät ainoastaan pelastuneet, vaan toivat mukanaan uuden valon joulun odotukseen. Riemuissaan he vilkutavat alas pulkan reunalta ja laulavat joululauluja täysin rinnoin.
Matka jatkuu kohti etelää, lumisateen ja valojen saattelemana. Sydämissään hillä on tarina, jota kukaan ei koskaan unohda.
Joulun Taikaa Joulun Aikaa kulkusten kilitessä
 |  |
Helkkykää, oi joulun laulelot
Joulukalenteri 4.12.2025
Kipinä Poro kiitää ja pian pulkka laskeutuu pienen kylän laitamille, metsän reunaan. Kylä on koristeltu valoin, ikkunoista loistaa lämpöä ja iloa. Kirkon torni seisoo tummana hämärän peitossa, ei tuiki valoa mistään. Siiri ja Oskari katsovat toisiaan, he tietävät, että matka on tuonut heidät tänne syystä, joka ei ollut vielä heidän tiedossaan, mutta pian tieto kantautuu heille.
Kyläläiset ovat menettäneet joulun taian, sillä vanha joulukello, joka soi joka aattoilta, on kadonnut. Ilman sen ääntä kylä ei voi aloittaa juhlaa. Tontut Siiri ja Oskari päättävät auttaa.
Kipinä on lähtenyt tutustumaan metsään ja Tontut seuraavat sen jälkiä kauas metsään.Kuuset kuiskivat heille ja tähdet johdattavat heitä oikealle tielle. Metsän keskeltä he löytävät vanhan, sammaloituneen tornin. Tornin huipulla, hopeisessa pesässä, loisti kadonnut joulukello. Sen ympärillä seisoo vartiossa jääpeikko kavereineen, he eivät halua päästää ketään sen lähelle.
Siiri laulaa lempeän joululaulun, Oskari laulaa mukana. Laulu täyttää metsän niin lämpimällä valolla, että jääpeikkojen sydän sulaa. Jääpeikkojen johtaja ojentaa kellon heille sanoen, joulun taika ei ole esineissä, vaan siinä, että te tuotte valoa ja iloa sekä lämpöä toisillenne.
Siiri ja Oskari tuovat vanhan joulukellon omalle paikalle. Koko kylä riemuitsee, laulu ja soitto raikaa myöhään iltaan saakka.
Kellon soitto hiljenee, laulut vaimenee, kirkon ikkunoista loistaa valo, joka valaisee tornin ja sen huipulla olevan joulukellon. Kylän ilta rauhoittuu. Talojen ikkunoista loistaa lämmin valo, lumi hiutaleet tanssivat hiljaa alas taivaalta. Siiri ja Oskari istuvat pulkassa katsellen, kuinka kyläläiset hymyilevät toisilleen sydämet täynnä kiitollisuutta. Kylä voi aloittaa juhlan odotuksen. Joulun taika on saapunut heidän luokseen. Kirkkaana, lämpöisenä loistava joulukello ja sen sointuvat sävelet on tuonut sen.
Helkkykää, oi joulun laulelot rinnoista niin riemurikkahista!
 https://www.facebook.com/profile.php?id=100064500738062&sk=photos Tyynelen Tonttujen kuoro tuo iloa ja lämpöä jouluun laulullaan |
 |  |
