Joulukalenteri 2025 Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun seikkail
Joulukalenteri 2025 Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun seikkailut
Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu seikkailevat vauhdikkaasti aloittaessaan tämän vuoden joulun odotukse. Seuraapa heidän menoaan.
Joulun Taikaa kulkusten kilistessä
 |
Joulukynttilän paluu torille
Joulukalenteri 12.12.2025
Joulupukilla on tonttuja kaikkiin tehtäviin. Nimensä he saavat sen mukaan, millainen tehtävä heillä on. Siiriä voidaan kutsua tarkkailijatontuksi. Hän on kulkenut tarkkailijana satoja vuosia, kuitenkin nyt Siiri on hieman hellittänyt ja nuoremmat tontut hoitavat innolla tehtävää. Tarkkailija tarkkaillee ympäristöä, onko kaikki hyvin, sen asukkaita ovatko he vastuuntuntoisia kilttejä ihmisiä. Siirillä on pieni punainen muistikirja, jossa on tietoja meistä kaikista ja tapahtumista ym tärkeää. Kaikesta siitä hän on rapaortoinut Joulupukille, hän selvittää Oskari-Tontulle
Siiri-Tonttutyttö on valjastanut pulkan Kipinä-Poron perään. Hän lähtee jälleen vuosien jälkeen tarkkailumatkalleen ja ottaa Oskarin mukaansa. Siiri on päättänyt opettaa Oskari-Tontun päteväksi
tarkkailijaksi. Kipinän pulkassa on turvallista istua ja matka taittuu todella vauhdikkaasti. Vauhti kiehtoo Siiriä ja samoin Oskaria. innoissaan he heiluttavat kaikille, joita tapaavati reitillään.
Kipinä-poro liukuu pehmeästi alas lumista rinnettä kaartaen kohti Ikaalisten keskustaa, jossa jouluvalot loistivat kuin tuhannet pienet tähdet. Torille tullessaan, he huomaavat heti, että jotakin on vialla. Keskellä toria on ollut suuri joulukynttilä, kynttilä, jonka piti palaa koko adventin ajan on sammunut ja hävinnyt. Kynttilän paikalla näkyy pieniä, kummallisia jälkiä.
Varjotonttu, Siiri mutisee. Niitä ei ole nähty satoihin vuosiin.
Oskari takeltelee hämmästyneenä, onko, onko se, se vaarallinen?
Ei ole, vaan hurjan utelias. Joskus tämä uteliaisuus panee heidät tekemään kepposia, joita eivät ymmärrä itsekään. Siiri hyppää pulkasra, kumartuu tutkimaan jälkiä, Oskari seuraa perässä. Kipinä jää vartioimaan, korvien värähdellessä, sekin on valppaana.
Jäljet kulkevat pitkin keskustan hiljaista katua, ohittavat kahvilan nimeltä Peevi, josta piparkakun tuoksua leijuu ilmaan, Jäljet jatkuvat pesäpallo kentän vieressä olevaan vanhaan rakennukseen. Ikkunassa välähtää jokin. Sisällä on joku, Oskari kuiskaa ja kumartuu kurkistamaan ikkunasta. Siiri ja Oskari menee rannukseen sisälle. He humaavat pienen, harmaan hahmon istuvan lattialla, iso kynttilä sylissään.
Varjotonttu näyttää surulliselta. Minä halusin nähdä sen läheltä, se sanoi hiljaa. Valo loisti niin kauniisti. Siiri hymyilee lempeästi. Ymmärrän sinua, mutta tiedätkö, että joulukynttilä on koko kylälle erittäin tärkeä. Haluaisitko auttaa meitä viemään sen takaisin torille ja sytyttämään? Varjotontun silmät suurenivat. Saanko minä auttaa? Tietysti, Oskari sanoo ja ojentaa kätensä. Hän tuntee, että tämä on hänen ensimmäinen oikea tonttutehtävänsä. He palaavat torille yhdessä. Varjotonttu asettaa kynttilän paikalleen ja Siiri nostaa kätensä ilmaan. Hän lausuu vanhan tonttuloitsun, jonka sanat olivat kuin kevyttä lumisadetta.
Kynttilä syttyy kirkkaaseen, lämpimään liekkiin. Tällä kertaa se loistaa vieläkin kauniimmin kuin kiitoksena siitä, että joku on nähnyt vaivaa sen puolesta. Torin yllä leijuu hetken hiljaisuus, ja sitten jostain kuuluu kellon kilahdus. Jouluntaika oli palannut Joulun aikaan. Varjotonttu hymyilee, kiitos, en tiennyt, että minulla voisi olla ystäviä. Siiri taputtaa tonttua hellästi.
Noustessaan Siirin kanssa Kipinän pulkkaan, Oskari tuntee sydämessään uudenlaista lämpöä. Hän on oppinut tärkeän tonttutaidon, joskus suurin seikkailu onkin jonkun auttaminen.
Kipinä lähtee liikkeelle. Siiri kietoo lämpöisen viitan heidän ympärilleen ja sanoo. hyvin suoriuduttu, Oskari. Sinusta tulee vielä erinomainen tarkkailijatonttu. Oskari hymyilee ja katsoo taakseen. Varjotonttu vilkuttaa torilta kynttilä loistaa kuin pieni aurinko keskellä talviyötä.
Pulkka kiitää kohti tähtitaivasta. Ikaalisten keskustaan jää jäljelle vain hiljainen, hyväntuulinen joulun taika.
Joulun lämpö kämmenellä tunne aito sydämellä
 |  |
Tuomas pojan kirje Joulupukille
Joulukalenteri 11.12.2025
Joulupukki lukee kirjettä, joka on kuin henkäys jostain salaperäisestä maailmasta. Käsiala on hieman kömpelöä mutta jokainen sana tuntuu kantavan mukanaan pienen pojan, Tuomas nimeltään, sydämen ääntä.
Hyvä Joulupukki, Minä olen Tuomas ja asun Jussi-paapan kanssa kahren isoos talos täällä lakeuren lairalla, siellä missä lakeus loppuu ja taivas alakaa. Iltaasin, kun tuuli kulkee peltojen yli, talon vanhat hirret narisee. Se kuulostaa siltä, että joku kuiskii tarinoita menneistä jouluista ja sinä, Joulupukki, kuljet jo lähellä.Jussi paappa kertoo sen olevan talon muisti. Minä uskon, että se olet sinä!!
Mulla ei oo suuria toiveita, kirjoittaa Tuomas. En tartte leluja, enkä kultaakaan. Tahtoisin vain, että Jussi paappa jaksaa kertoa tarinoita vielä pitkään ja että talo pysyy lämpimänä, vaikka pakkanen paukkuu ulkona. Jos rakas Joulupukki kuitenkin haluat tuoda jotain, pieni lamppu, joka ei koskaan sammu, olisi tarpeellinen.
Joulupukki, jos luet kirjeen niin tierät että täällä lakeuden laidalla odottaa pieni poika, joka uskoo sinuun enemmän kuin mihinkään muuhun.
Joulupukki luki kirjeen, hänen ilmeensä on hyvin vakava. Tuomas pojan toive ei ollut leluissa ei aarteissa, vaan hän huolehtii paapan jaksamisesta ja kodin lämmöstä. Se koskettaa Joulupukkia syvästi.
Samantien hän kutsuu Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun luokseen. Lähdemme nyt heti lakeuden laidalle, Joulupukki sanoo. Siiri nyökkää, hänen silmät säihkyvät kuin talviyön tähdet. Oskari heläytti pientä joulukelloaan. n ääni soi kuin lupaus.
Kipinä Poro ja Joulupukin reki matkalaisineen nousee ilmaan ja kiitää halki tähtitaivaan. Pian he laskeutuivat ison talon eteen. Talon hirret narisivat ja Oskarin joulukello soi vienosti. Joulupukki koputtaa oveen ja astuu taloon sisään.
Hänellä on mukanaan lamppu, joka ei koskaan sammu. Sen valo täyttää huoneen, Jussi paapan silmät kirkastuvat kuin nuorella miehellä.. Siirillä on mukanaan Joulumuorin keittiön tuotteita. Piparit, tortut ja rommikakun hän laittaa isolle tuvan pöydälle. Oskarilla on iso termari täynnä kuumaa kaakaota. Hän heläyttää joulukelloaan laittaessaan kaakaotermarin pöydälle. Joulukellon heleä ääni saa talon seinät humisemaan kuin vanhat tarinat olisivat heränneet eloon.
Jussi paappa ja Tuomas poika katselivat hymylllen toisiaan, jouluyön ihme on tapahtunut. Lamppu jäi taloon ja sen valo palaa ikuisesti.
Joulun ihme ei ole vain yhden yön tarina, vaan sydänten ikuinen valo.
 |  |
Joululauluja, mustaherukkaglögiä, pipareita
Joulukalenteri 10.12.2025
Joulumuori on saanut kauan, kauan sitten uuden reseptin kokoelmiinsa. Se on mustaherukkaglögi Maritan tapaan ja tuumi, että sitähän voi sanoa jo joulun perinne juomaksi. Glögi on kuin joulun lämmin villasukka.
Hänen muistelee, että se on saanut alkunsa keskiajalla, kun viiniä kuumennettiin ja maustettiin.
Glögin tulosta on Ruotsista Suomeen reilu sata vuotta.Ruotsin miesväki nautti sitä laskiaisena jo 1800-luvulla. Ensin meillä sitä nautti rannikon ruotsinkielinen väki. 1960-luvulla reseptit levisivät suomenkielisiin lehtiin ja koko kansa hurahtaa mukaan. Kieltolaki aikanaan ehtii melkein sammuttaa glögin liekin, Onneksi se palaa takaisin kuumana ja mausteisena.
Nykyään glögi kuuluu jouluun yhtä tiiviisti kuin tonttulakki ja piparit viinillä, mehulla tai ilman alkoholia.
Joulumuori kysyy Joulupukilta, muistaako hän, koska eka kerran Korvatunturilla oli jouluglögiä. Pukki muistaa tuoneensa sitä Ruotsista joulun aikaan jo noin 1900-luvun alussa sekä aikojen alussa nauttineensa sitä jossain Euroopan keskellä, 1960-luvulta joulumuori on valmistanut sitä. Joulumuorin kansiossa on
paljon erilaisia versioita sen valmistamisesta. Hän pitää kuitenkin parhaana tuota mustaherukkaglögiä.
Miten moinen resepti tuli Ikaalisista Korvatunturille? Siiri Tonttutyttö muistaa sen ja kiiruhtaa kertomaan, että olihan hän paikalla. Siiri kertoo innokkaasti tapahtumista, joita Oskari-Tonttukin saapuu kuulemaan.
Siiri-Tonttutyttö on kulkenut vakoilumatkallaan Ikaalisissa Jyllin Kodin pihalla. Kurkkinut uteliaana ikkunoista sisälle. Siellä kaikki huokui joulunodotusta. Keittiön ikkunalla Siiri huomaa lapun, jossa on ohje, miten valmistaa glögiä.
Siiri kirjoittaa sen vihkoonsa ja näin joulumuori saa uuden reseptin kokoelmaansa. Muutaman päivän päästä Korvatunturilla on pieni tai olihan se aika suuri laulutuokio, Siiri toteaa. Joulumuori ja keittiötontut valmistivat pipareita ja mustaaviinimarjaglögiä tilaiusuuteen.
Siiri muistelee, että Joulupukki käskee ottaa Petteri Punakuonon aitauksesta ja laittaa ison pulkan Petterin vedettäväksi. Joulupukki nyökkää, näinhän se oli. Pian he kiitävät Ikaalisiin. Sieltä Korvatunturille lähtee suuri pulkallinen iloisia, lapsenmielisiä
ikaalilaisia Petteri Punakuonon mukaan. He lähtevät joulusatuun. Maisema on uskomattoman kaunis. Petteri Punakuono laskeutuu Korvatunturin huipulle. Lumilyhdyt syttyvät valaisemaan maisemaa.
Tarjolla on kuumaa glögiä ja pipareita niin vieraille kuin tontuillekin. Pian kajahtavat riemulliset, jouluiset sävelet ilmoille. Kaikki laulavat täysin rinnoin, Kulkuset, kulkuset ne riemuin.... ja monet muut ihanat joululaulut. Tunturilla kaikuvat jouluiset sävelet.
Valkoinen luminen maisema hurmaa kotiin menijät, kun Petteri Punakuono kiitää kohti Kyrösjärveä, jonka kauniin jouluisen maiseman ääreen se pysätyy. Kaikilla on joulumieli, lopetaa Siiri Tonttutyttö muistelunsa, nostaa glögilasin ja kohottaa sen Joulupukin, Joulymuorin ja Oskar-Tontun kanssa Joulun ajalle, joulun taialle ja kaikille, jotka rakastavat joulu.
MUSTAHERUKKAGLÖGI
Maritan mukaan Jyllin Kodilta
Appelsiinimehua 2 dl
Mustaherukkamehua 4 dl
Vettä 4 dl
Kardemummaa 1 tl
Kanelitanko 1
Neilikoita 4 kpl
Kuumenna kaikki ainekset kiehuvaksi. Anna juoman maustua kymässä seuraavaan päivään.
Siivilöi ja lämmitä uudelleen.
lisäksi rusinoita 1,5dl
kuorittuja manteleita 1,5 dl
Tarjoa glögi rusinoiden ja manteleiden kera.
 |
Siiri Tonttutytön salainen suunnitelma
Joulukalenteri 9.12.2025
Illan hämyssä Siiri Tonttutyttö hiipii Korvatunturin keittiöön. Hänellä on mielessä salainen suunnitelma. Joulun kunniaksi hän aikoo loihtia kakun, joka saa jokaisen kolkan Korvatunturilla tuoksumaan. Mutta mistä resepti? Siiri keksii kurkistaa Joulumuorin vanhaan reseptikirjaan. selaa myös nettiä ja lopulta löytää ohjeen, jossa rusinat kylpevät yön yli sokerisessa tropissa.
Aamulla hän sekoittaa taikinaa niin tohkeissaan, että jauhot pöllähtävät ilmaan kuin sankka lumisade. Uuni lämpenee, keittiö ja Korvatunturi täyttyy makeasta joulun tuoksusta. Kun Joulupukki istahtaa aamukahville, hän saa eteensä palan juuri paistunutta kakkua. Hän maistelee, maiskuttelee ja virnistää leveästi sanoen, no jopas, tässähän on rommin makuinen joulukakku! Tämä tuo iloa meille kaikille ja poroillekin. Oskari saapuu myös pian keittiöön joulun tuoksun perässä.
Siiri naurahtaa ja sulkee reseptikirjan. Hän tietää, että joulun taika piilee juuri siinä, pieni ripaus rusinoita, hyppysellinen sokeria, lusikallinen tropin makua ja iso annos tonttutyttöjen iloa.
Romminmakuinen joulukakku.
250 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 munaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
noin 150 g sokeroituja kirsikoita
2 dl rusinoita
noin 1 dl rommia + 1 dl sokeria
2 dl mantelirouhetta
3/4 dl kermaa
Laita rusinat likoamaan rommi-sokeriseokseen yön yli.
Halkaise kirsikat kulhoon, lisää rusinat ja mantelirouhe sekä 1/2 dl jauhoista. Sekoita hyvin. Vatkaa huoneenlämmössä pehmennyt voi sokerien kanssa vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe 4 dl:aan jauhoja. Lisää seos taikinaan. Sekoita joukkoon lopuksi hedelmät, kerma ja rommiliemi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Kypsennä kakkua 150-175 asteessa n. 1 tunti 15 minuuttia. Jäähdytä ennen kumoamista.
 |
Joulumuorin ruispiparit
Joulukalenteri 8.12.2025
Korvatunturin keittiössä häärii Joulumuori, Hän tulee jouluherkkujen komerosta ja ihmettelee, mihin piparit häviävät. Ison purkin pohjalla on jäljellä ainoastaan niiden murusia. Ne vaan katoavat mystisesti, mihin lienee, nyt on kuitenkin valmistettava uusia. Joulupukki nauttii niitä tuon tuosta pieniksi herkkupaloiksi, tietää Joulumuori. Siru-Tonttu, hän huikkaa, pipareita leipomaan.
Vehnäjauhoja ei ole kuin kupillinen, mutta ruisjauhoja kuitenkin riittää, Tänä jouluna paistetaan siis ruispipareita, aivan kuin Joulumuorin lapsuuden jouluissa. Siru-Tonttu hakee mausteet, Jouloumuori tuo ruisjauhot. Näistä aineista Joulumuori taikoo piparitaikinan.
Siiri herää omassa sängyssään, pomppaa ylös. Jostain tulee tuoksua, joka on hyvin houkuttelevaa. Siiri löytää kännykkänsä ja soittaa Oskarlle naapuri huoneeseen. Herää Oskari, nyt juostaan keittiölle, siellä leivotaan jotain uskomattoman hyvää. Tässä vaiheessa hän hakkaa jo Oskarin ovea. Ovi aukeaa Oskari nuuskaisee ilmaa, pipareita hän huutaa ja niin molemmat syöksyvät alas portaita kuin kaksi lumipalloa. Hyvä, että heräsitte, Siiri ja Oskari, täällä tarvitaan vielä kaksi reipasta kättä tai no oikeastaan neljä, sanoo Joulumuori iloisena.
Siiri kaulii taikinaa niin tasaisesti, että paistajatontut nyökkäilevät hyväksyvästi. Oskari puolestaan painelee muoteilla sydämiä, tähtiä ja poroja ja aina silloin tällöin maistaa taikinaa. Ihan vain laadunvarmistukseksi. Keittiössä kaikki ovat täydessä työn touhussa. Kulkuset helisivät, uunit hohkasivat lämpöä ja piparivuoret kasvavat kasvamistaan. Pian kaikki kolmisentuhatta piparia on valmiina ja kaaos hellittänyt. Melkein kaikki piparit onnistuvat, ainoastaan muutama pellilinen ruskettuu (lue mustuu liikaa).
Rouva Jänis istuu halkokasan päällä Jopulupukin pajan edessä ja mutustaa pipareita tyytyväisenä. Hän ei ole leipomisen mestari, mutta Joulumuori antaa hänelle mukaan vanhan ohjeen . Niinpä Jänis perhe saa tänä jouluna omat ruispiparit.
Koko Korvatunturin kyläkunta mutustelee kohtapuoliin ruispipareita . Illalla Joulupukin aukiolla vietetään glöpgikutsuja. Neljä pitkää, pitkää pöytää, todella uskomattoman pitkiä pöytiä ovat täynnä iloisia vieraita. Kaikki Korvatunturin tontut, kylän väki,
metsän eläimiä ja jopa Tyynelän Tontut ovat tulleet helikopterilla paikalle seka paljon ohi kulkijoita. Mustaviinimarjaglögi ja ruispiparit lämmittävät heitä kirkkaan tähtitaivaan alla. Kulkuset kilisevät ja joulunkellot kilkattvat jouluntuuloa, joululaulujen raikuessa Korvatunturilla.
Joulumuori ja Joulupukki esittävät Muorin sanoittaman ja Joulupukin säveltämän laulun
.
Joulupukin Piparit
Ruispipari, rapsakka, ruskea,
joulun tuoksu niin ihana.
Tontut ne häärää, Muori hymyää,
piparit paistuu, ilo syttyy sydämeen.
Jänis loikkaa, pussissa ohje,
piparit paistuu ja maistuu.
Kulkuset kilisee, porot ne lentää,
joulu jo ovella, se sydämet lämmittää.
Joulupukin herkkua piparit on,
ruokakomerosta kadota tahtovat.
Rakkaudella Muori uuden taikinan valmistaa
Pukki hymyillee salaa, pipareita maistaa.
Joulun Aikaa Joulun Taikaa Kellot Kilkkaa
 |  |
Kipinä-Poron täyskäännös
Joulukalenteri 7.12.2025
On toisen adventtisunnuntain aamuyö. Taivas Korvatunturin yllä hehkuu hennon sinisenä ja tähdet loistavat kirkkaasti. Kipinä-Poro on väsynyt. Päivät ovat kuluneet seikkailusta toiseen. Ensimmäisestä lähtöpäivästä lähtien on sattunut pieniä kommelluksia.
Siiri on halunnuy kiitää kohti etelää ja on päättänyt unohtaa natkan Islantiin. Oskari puolestaan haaveilee rauhasta ja siitä, että saisi veistää pieniä kauniita hahmoja lumesta ja puusta. Kipinä on väsynyt
Poro laskeutuu keskelle lumista polkua, ravistaa päätään ja ilmoittaa päättäväisesti, teen täyskäänöksen, lähdemme kotiin Korvatunturille. Siiri jähmettyy. Silmissä välähtää pettymys. Siiri Tonttutyttö on iältääån satoja vuotta vanha. Kukaan ei ole varma hänen iästään. Hän haluaa kuitenkin jatkaa matkaa, mennä paikkaan, jota hän kaipaa. Hänellä on myös kova halu sukeltaa uusiin seikkailuihin. Kipinä-Poro ei tottele Siiriä, vaan toistaa kotiin mennään. Oskari nyökkää Kipinälle ja sanoo lempeästi Siirille, kotiin paluu voi olla seikkailu ja Siiri, kotona odottaa rauha.
Matka Korvatunturille ei ole helppo. Kipinä -Poron voimat ovat ehtyneet. Se ei jaksa kiitää taivaankantta pitkin. Siiri ja Oskari istuvat pulkassa, jota Kipinä vetää viimeisillä voimillaan metsäpolkua pitkin. Tuuli puhaltaa lunta heidän kasvoilleen. Kuusen oksilta tippuu tuulenpuuskan voimasta tykkilunta pulkkaan. Siiri mutisee itsekseen. Yhtäkkiä hän huomaa, että polku on täynnä pieniä yllätyksiä. Kuusten oksilla kimaltelee jääkiteet kuin tuhannet tähdet. Pulkkaan lennähtää piparkakkuja pussillinen, Toinen pussi on täynnä niuäijiä, rusinasilmineen. Metsästä kuuluu salaperäisiä ääniä, Ovatkohan ne tonttujen kuiskauksia ja kepposia. Tuulen voima antaa myös pulkalle vauhtia ja KIpinän vauhti kiihtyy.
Heidän eteensä ilmestyy valonvälähdys. Tonttutyttö toteaa sen olevan adventtitähden. Se johdattaa heitä eteenpäin, Kipinän seuratessa valoa vakaasti. Siirin kasvoille ilmestyy hymy. Hän ymmärtää, että joskus suurin seikkailu on palata sinne, missä sydän on kotona.
Kun he viimein saapuvat Korvatunturille, lumi hohtaa kirkkaana ja tontut ovat sytyttäneet kynttilät. Oskari aloittaa hommansa eli veistää puusts pientä poroa. Siiri istuu hangelle kuusen havujen päälle ja kuuntelee hiljaisuutta. Kädessään känellä on kuppi lämmintä kaakaota ja Joulumuorin leipoma kampanisu. Kipinä kiirehtii poroaitaukseen. Siellä on juuri ruoka-aika ja ruoka maistuu Kipinälle. Eikä aikaakaan , kun se syvään huokaisten asettuu paikalleen ja nukahtaa. Nyt ollaan kotona Krvatunturilla. Tämä on lämmin kotiinpaluu.
Rauha, ilo ja joulun lämpö täyttää sydämet.
 |
Siirin ja Oskarin itsenäisyyspäivä
Joulukalenteri 6,12,2025
Kylä jää taakse, Kipinä-Poron kiitäessä vauhdilla eteenpäin.
Poro pulkkineen laskeutuu yhtäkkiä maahan, huikkaa tontuille, arvatkaapa missä olemme. He heräävät pulkassa, unen tokkuraisina katselevat ympärilleen. Oskari-Tonttu pudistaa päätään todeten, ettei ole koskaan käynyt tälläisessä paikassa. Siiri-Tonttutyttö kömpii pulkan reunalle ihmetellen, tutulta näyttää, mutta eipa juolahda mieleen. Valot välkkyvät aukion reunalla. Hiphei, Siiri tuntee paikan. Kauan sitten hän ja Kipinä-Poro olivat olleet täällä itsenäisyyspäivän juhlissa, metsän väen kanssa. Hirvi Hermanni oli silloin kutsunut lukemattomia tonttuja ja metsänväkeä juhliin.
Siirin päässä syntyy ajatus, jonka hän tietenkin haluaa toteuttaa. Pian he kiitävät Kipinä-Poron kanssa taivaan kannella. He noutavat sisarukset Iisakin ja Fridan sekä heidän serkkunsa, Matiaksen ja Siirin mukaansa matkalle. Matka jatkuu takaisin Seitsemiseen. Lapset, Oskari-Tontun ja Siiri Tonttutytön kanssa ihailevat kaunista valaistusta pimeyden keskellä. Talojen ikkunoilla tuikkii kaksi kynttilää juhlistamassa kotia ja isänmaata.
Miksi kaksi kynttilää tuikkii joka ikkunassa, lapset kysyvät ja Oskarikin on utelias, Tonttutyttö kertoo heille, miksi joka vuosi 6.12. kynttilät syttyvät ikkunoille.
Itsenäisyyspäivän iltana klo 18 sytytetään kaksi kynttilää ikkunalle. Se on ollut tapana jo 1800-luvun kansallisista juhlista ja sortovuosien kansan hiljaisesta protestista. Päivä ei silloin ollut sama kuin nykyään. Siiri jatkaa kertomista, että kaksi kynttilää symbolisoi itsenäisyyttä ja sen puolesta kaatuneita. Se on kansan yhteinen hiljainen ja arvokas ele, jolla me suomalaiset osoitamme kunnioitusta itsenäiselle isänmaalle ja sen puolesta sodissa kaatuneille.
Oskari Tonttu tietää ja kertoo lisää tästä päivästä. Presidentinlinnassa on juhla, jossa on kutsuvieraita ja kuullaan puheita ja musiikkia. Yksi juhlapäivän tapahtuma on puolustusvoimien järjestämä lippuparaati. Käydään hautausmaalla hiljentymässä ja monet katsovat Tuntematon sotilas elokuvan. Lapset kuuntelevat ja esittävät paljon kysymyksiä tontuille. Pian saavutaan Seitsemiseen, jossa juhlat ovat jo alkaneet.
Varikset ja harakat yhdessä esittävät fanfaarin Suomelle. Juhlapuheen pitää herra Henrik Hirvi. Meillä on joulukuun kuudespäivä, jota juhlistamme olemalla iloisia, itsenäisiä ja ennenkaikkea yhtenäisiä. Onnea meille kaikille, päättää hän puheensa ja taputukset täyttävät metsän. Keijut karkeloivat kaikkien iloksi. Juhlassa kaikki viihtyvät hyvin yhdessä. Tuhannet kynttilät ja soihdut valaisivat juhlaväkeä, joka nautti tilaisuudesta täysin rinnoin. Seitsemisessä kuhisi väkeä. Jänöt, hirvet, peurat, ketut, sudet, karhut, metsot, oravat, pöllöt, majavat, kotkat jne...olivat joukolla mukana. Todennäköisesti Otso Mesikämmenkin herää uniltaan juhlaan.
Aika kuluu, Kipinä-Poro odotta matkalaisia. Kipinän kiitäessä taivaan kantta myöten matkalaiset kuulevat kulkusten kilinää ja vienoa metsän musiikkia.
Punaista vilahtaa ikkunan takana, aamu valkenee, lapset heräävät omassa sängyssään, sisälle kuuluu kulkusten kaukaista kilinää, joulun aika joulun taika.
Kaksi kynttilää ikkunalla, hiljaisuus illan hämärässä
Kynttilät kertovat tarinaa vapauden.uhrauksista, rakkaudesta isänmaahan.
 |
Kylän lasten aarrejahti
Joulukalenteri 5.12.2025
Aamu aukeaa sinisen kirkkaana ja kylmä pakkasilma nipistää poskia. Tuohon nipistelyyn heräävät Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu pulkansa vierestä. Oskari osoittaa kirkon tornia Siirille. Siellä joulukello loistaa muistuttaen kyläläisiä siitä, että joulun taika palasi ja se ei ole vain yksi hetki tai yksi päivä. Joulun taika jatkuu joka päivä Onhan nyt joulunodotuksen aika.
Tontut ovat menossa tori aukiolle kiskoen perässään pulkkaa. KIpinä Tonttu on mennyt omille teilleen. Aukiolle aavuttuaan Tonttu Oskari huomaa. että siellä kokoontuvat kylän lapset ja joulukuusi kimaltelee. Samantien hän päättää järjestää kylän lapsille yllätyksen, aarteenetsinnän. Tehtävä on täynnä vihjeitä, niiden avulla lasten on löydettävä kylän raitilta kolme paikkaa, jossa he kokevat ylltyksen. Oskari käyttää joulun taikaa ja pian hänellä on vihjeet kirjoitettuna kauniille vanhalle pergamentille.
Lapset tietävät nyt, että heitä odottaa salainen seikkailu, täynnä vihjeitä ja yllätyksiä.
He lähtevät liikkeelle vauhdikkaasti.
Kuka kylän vanhin on, viisas ja lempeä, ikkunassaan kynttilä lepattaa? Rohkeasti koputa hänen ovelleen, löydät yllätyksen, joka sydäntä lämmittää.
Lapset juoksivat Sanna mumman talolle. Oven takaa he löysivät mumman, joka hymyili ja ojensi jokaiselle piparkakun. Tuoksu täytti ilman, ja piparkakun maku toi joulun lähelle.
Seuraava vihje johdatti heidät eteenpäin:
Missä vesi solisee, jääkukat kurkistelevat, pikkuinen silta kantaa kulkijan yli. Katso rohkeasti sen alle siellä aarrearkku odottaa löytäjäänsä.
Lapset kulkevat puron varrelle, löytävät sillan. Sen alta löytyy pieni aarre-arkku, joka oli koristeltu hopeisella nauhalla. Arkku avattiin, jokainen saa oman pienen kynttilän. He sytyttävät ne mielessään ja ajattelevat, kynttilän valo kulkee kanssamme jouluun asti.
Viimeinen vihje johdattaa heidät takaisin kylän sydämeen.
Kun palaat kylän sydämeen, näet kuusen, joka loistaa tähtien alla. Sen juurella odottaa viimeinen yllätys, joka saa silmät säihkymään ja sydämet laulamaan.
Kuusen juurella odottaa kori täynnä pieniä joulukelloja. Jokainen lapsi saa oman kellon, ja kun he helisyttävät niitä yhdessä, kylän aukio täyttyy iloisesta soitosta. Joulukello kirkon tornissa yhtyy soitantaan. Koko kylä laulaa joulun odotusta.
Lapset kulkivat vihjeeltä toiselle, jokainen yllätys toi mukanaan uuden kipinän. Piparkakun maku, kynttilän valo ja kellon helinä yhdistyivät tarinaksi, joka jää heidän sydämiinsä.
Hiljaa hiutaleet tanssivat, kylän aukio odottaa. Kuusen oksat kimmeltävät, joulunkello soi. Silloin kuuluu kavion kopse, hengitys höyryää pakkasilmaan. Kipinä- Poro sapuu saapuu kylään. Poro pysähtyy, lapset juoksevat sen luokse. Kuusen juurella, kellot helisevät, kynttilät loistaa. Kaikilla joulun ilo sydämissä.
Kipinä-Poro kiitää pulkallaan taivaan rantaa pitkin, Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tyytyväisinä pulkassa. He katselevat kylää, jonka asukkaat vilkuttavat, laulavat ja joulunkellot kilkkaavat kiitosta tonttu kaksikolle.
Tuiki, tuiki kirkkahasti, joulukynttilämme!
 |  |
Helkkykää, oi joulun laulelot
Joulukalenteri 4.12.2025
Kipinä Poro kiitää ja pian pulkka laskeutuu pienen kylän laitamille, metsän reunaan. Kylä on koristeltu valoin, ikkunoista loistaa lämpöä ja iloa. Kirkon torni seisoo tummana hämärän peitossa, ei tuiki valoa mistään. Siiri ja Oskari katsovat toisiaan, he tietävät, että matka on tuonut heidät tänne syystä, joka ei ollut vielä heidän tiedossaan, mutta pian tieto kantautuu heille.
Kyläläiset ovat menettäneet joulun taian, sillä vanha joulukello, joka soi joka aattoilta, on kadonnut. Ilman sen ääntä kylä ei voi aloittaa juhlaa. Tontut Siiri ja Oskari päättävät auttaa.
Kipinä on lähtenyt tutustumaan metsään ja Tontut seuraavat sen jälkiä kauas metsään.Kuuset kuiskivat heille ja tähdet johdattavat heitä oikealle tielle. Metsän keskeltä he löytävät vanhan, sammaloituneen tornin. Tornin huipulla, hopeisessa pesässä, loisti kadonnut joulukello. Sen ympärillä seisoo vartiossa jääpeikko kavereineen, he eivät halua päästää ketään sen lähelle.
Siiri laulaa lempeän joululaulun, Oskari laulaa mukana. Laulu täyttää metsän niin lämpimällä valolla, että jääpeikkojen sydän sulaa. Jääpeikkojen johtaja ojentaa kellon heille sanoen, joulun taika ei ole esineissä, vaan siinä, että te tuotte valoa ja iloa sekä lämpöä toisillenne.
Siiri ja Oskari tuovat vanhan joulukellon omalle paikalle. Koko kylä riemuitsee, laulu ja soitto raikaa myöhään iltaan saakka.
Kellon soitto hiljenee, laulut vaimenee, kirkon ikkunoista loistaa valo, joka valaisee tornin ja sen huipulla olevan joulukellon. Kylän ilta rauhoittuu. Talojen ikkunoista loistaa lämmin valo, lumi hiutaleet tanssivat hiljaa alas taivaalta. Siiri ja Oskari istuvat pulkassa katsellen, kuinka kyläläiset hymyilevät toisilleen sydämet täynnä kiitollisuutta. Kylä voi aloittaa juhlan odotuksen. Joulun taika on saapunut heidän luokseen. Kirkkaana, lämpöisenä loistava joulukello ja sen sointuvat sävelet on tuonut sen.
Helkkykää, oi joulun laulelot rinnoista niin riemurikkahista!
 https://www.facebook.com/profile.php?id=100064500738062&sk=photos Tyynelen Tonttujen kuoro tuo iloa ja lämpöä jouluun laulullaan |
 |
Hurja matka kohti etelää
Joulukalenteri 3.12.25
Kipinä-Poro kiitää taivaankantta Siiri ja Oskari kyydissään. Ylhäältä katsottuna maisema hohtaa valkoisena, mutta mitä etelämmäksi he matkaavat, sitä tummemmaksi maisema muuttuu. Lumi katoaa, pakkanen hellittää, tilalle saapuu tihkusade. Kaikkialla tuikkivat valot ikkunoissa, pihapuissa, kylissä. kujilla ja kaduilla, sillä onhan joulunodotus aika. Koristeet ja valot tuovat lämpöä ja toivoa harmaaseen päivään.
Kipinä-Poro laskeutuu metsän reunaan niitylle, sillä se on tosi väsynyt pitkän lennon jälkeen. Eväiden syönti kuitenkaan paljaan taivaan alla tihkusateessa ei tunnu houkuttelevalta. Juuri silloin ison kiven takaa ilmestyy kaksi maahista ja soreat keijut heidän seuranaan.
He houkuttelevat Siirin, Oskarin sekä Kipinä Poron mukaansa kiven alla olevaan luolaan.Houkutella ei kauan tarvinnut, sillä he olivat nälkäisiä. Mutta ystävällisen kutsun takana piilee ansa. Luolan ovi suljetaan heidän takanaan ja eväät ryöstetään,
Tilanne on aika synkeä. Onneksi ryöstäjät eivät tiedä kaikkea. Oskarilla on salataskussaan aivan uudenlainen kännykkä, Siirillä mukanaan suuri taikahuivi, jonka voima on peräisin kaukaisilta vuorilta. Nämä auttavat heitä hurjassa pelastusoperaatiossa.
Oskari onnistuu kännykän avulla houkuttelemaan luolan seinästä esiin salaisen oven, jonka vain voi tämä uusi teknologia paljastaa. Siiri levittää taikahuivin, joka kasvaa ja muuttuu valon sillaksi, joka avaa tien ulos
Maahiset ja keijut luolan hämäryydessä katsovat täysin äimistyneenä, kun kolmikko karkaa vapauteen. Ulkona tihkusade muuttuu kevyeksi lumisateeksi ja taivas kirkastuu. Mutta nyt lumihiutaleet eivät ole tavallisia. Ne hohtavat kuin pienet tähdet, ikäänkuin taivas olisi lähettänyt heille kiitoksen rohkeudesta..
Siiri kietoo taikahuivin ympärilleen ja huomaa sen muuttuneen entistä kauniimmaksi. Huiviin on ilmestynyt kuvioita, jotka kertovat heidän seikkailustaan. Oskarin kännykkä välähtää ja sammuu, kuin merkiksi siitä, että teknologia ja taikuus olivat hetken liittolaisia.
Kipinä Poro, pulkassaan kaverukset, nostaa päänsä kohti taivasta ja kiitä jälleen iloisesti yli metsän. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tietävät, että heidän matkansa ei ollut turha he eivät ainoastaan pelastuneet, vaan toivat mukanaan uuden valon joulun odotukseen. Riemuissaan he vilkutavat alas pulkan reunalta ja laulavat joululauluja täysin rinnoin.
Matka jatkuu kohti etelää, lumisateen ja valojen saattelemana. Sydämissään hillä on tarina, jota kukaan ei koskaan unohda.
Joulun Taikaa Joulun Aikaa kulkusten kilitessä
 |
Muutos Kilpisjärvellä Siirin ja Oskarin matkaan.
Joulukalenteri 2.12.25
Siiri herää aamulla siniseen hämärään Kilpisjärvellä. Hän pökkää Oskaria, joka vielä nukkuu ja kuorsaa niin äänekkäästi, että teltta tärisee. Siiri Tonttutyttö aikoo kertoa innoissaan tulevista muuttuneista suunnitelmista Oskari-tontulle.
Yhtäkkiä Siiri muistaa ja huudahtaa. Voi Oskari! Eilen oli sinun nimipäiväsi. Me unohdimme juhlia sitä, kun matka Kilpisjärvelle oli hieman seikkailullinen! Oskari hätkähtää hereille ja nauraa, kun kuulee asiasta.
Kilpisjärven tontut, jotka olivat tuoneet herkullisen aamiaisen mukanaan, ryhtyvät heti järjestämään juhlaa. He sytyttävät kynttilöitä, laulavat nimipäivälaulun ja nostavat kupit kuumaa kaakaota. He nauttivat myös monia maistuvia Lapin herkkuja Oskarin kunniaksi. Sitten Siiri menee ulos, tarjoaa myös herkkuja Kipinä-Porolle.
Näin alkaa Siirin ja Oskarin aamu Sallan huipulla. Aamiainen nautittaan riemumielellä kauniin sinisen hämärän keskellä. Kipinä-Poro saa ylimääräisen porkkanan juhlan kunniaksi. Joulumuori lähettää tervehdyksen Korvatunturilta. Joululaulut raikaavat kirkkaasti yli Saana-tunturin ja kantautuvat Kilpisjärven kylään asti. Aivan kuin muistuttaen kaikkia, että joulun odotus on täynnä yhteisöllisyyttä, ystävyyttä ja taikaa.
Oskarin nimipäiväjuhla tuo lämpöä ja iloa siniseen hämärään. Siiri toteaa hymyillen, nyt kaikki on täydellistä, seikkailu jatkuu, mutta nämä juhlat muistetaan ikuisesti.
Iltapäivä on jo pitkällä, kurkottaa kohti iltaa, kun kaverukset kiipeävät Kipinän pulkkaan ja matka alkaa.
He ovat menossa Islantiin, kuitenkin Siirin mielestä he voivatkin mennä etelään, paikkaan, jonne tontut ja Petteri Punakuono olivat hänet kerran unohtaneet. Hän kertoo menneensä erään talon terasille ja nukahtaneensa.
Aamun tullen herätessään janoon, nälkään ja väsyneeseen oloon, kyynelten tippuessa silmistä, hän ihmettelee, mitä on tapahtunut ja missä hän on nyt. Siiri haluaa kotiin Korvatunturille. Homma hoituu päivän valjetessa hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin, Siiri toteaa Oskarille.
Siiri muistelee lämmöllä tapahtumaa Ikaalisissa ja myös matkoja kaikkialle eri porojen kyydissä. Kipinä Poro on kuitenkin se oikea poro, joka heitä kyyditsee ympäriinsä joulunodotuksen lumossa. Petteri Punakuono hoitaa Joulupukin tärkeitä menoja, selittää Siiri Oskarille.
Kipinä-Poron pulkka kaartuu kohti etelää, nyt nimipäiväjuhlan muisto mukanaan. Oskari miettii mielessään, ehkä myöhemmin Islantiin.
Kipinä-Poron kulkuset kilisevät joulu on lähellä
 |
Hei me lähdetään Islantiin
Joulukalenteri 1.12.2025
Tonttuyttö Siiri istuu puunrungolla lumisen metsän reunassa ja miettii, mitä tehdä. Hei, jos lähtisin Islantiin laivalla Pohjois Norjasta! Tuo on tosi kiva ajatus, Siiri hihkuu, että lumi pöllyää metsän puista. Hän haluaa lähteä seikkailemaan maailmalle, sillä viimeisestä matkasta on jo pitkä aika. Islantiin! Laivalla! Ja tietenkin hänen paras ystävänsä, seikkailunhaluinen mutta hieman varovainen Oskari-tonttu, lähtisi mukaan. Niinpä hän kiepsahtaa ylös ja juoksee tapaamaan OskariTonttua.
Aikansa keskustelua ja jankkausta moisesta retkestä, Oskari Tonttu antaa periksi. Hön kyllä epäilee, miten mennään Islantiin laivalla talvipakkasella, mahtaa olla ainoastaan jäänmurtajat liikkeellä, jos nekään. Meille tulee varmaan hauska matka ja jos minä hieman Siiriä toppuuttelen matkan varrella kuitenkin.
He lähtevät matkaan, mutta ensin valmistelut. KIpinä Poron pulkka täyttyy eväistä ja loput, mitkä sinne ei mahtuneet, tungettiin reppuun. Tuossa tuokiossa kaikki on valmiina ja sydän täynnä intoa. Poron kulkuset kilisevät ja matka alkaa. He vilkuttivat jäähyväiset Joulupukille ja Muorille. Joulupukki naurahti heidän häipyessään tunturin taakse, missähän se määränpää on loppojen lopuksi, hauska odotella paluuta!
Matka Pohjois-Norjaan, laivasatamaan, ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ja tie suora. Jo ennen saapumistaan ensimmäiseen kylään he joutuvat lumimyrskyn keskelle. Heidän täytyy turvautua vanhan majatalon lämpöön. Siellä he tapaavat kummallisen ja vähän oudon matkaajan, joka kertoo olevansa muinaisten salaisuuksien vartija. Hän antaa heille kartan, jossa on reitti, joka vei Saana-tunturille. Hän kuitenkin varoittaa, että matkalla on monenmoisia haasteita. Siiri Tonttyttö ja Oskari Tonttu ottavat kartan ja päättävät kaikesta huolimatta poiketa kartan osoittamassa paikassa.
Myrskyn vihdoin laannuttua, Siiri ja Oskari jatkovat matkaansa. Jylhän tunturimaiseman keskellä roihuavat revontulet, jotka houkuttelevat heitä ihailemaan niitä lähempää. Pian he huomaavat ilkikuriset revontulikettuset, jotka yrittävät johdattaa heidät harhaan taikavalojensa avulla. Oskari on jälleen valpas, hänen ansiostaan he löytävät oikean polun. Kipinä Poron turvallisessa kyydissä he jatkavat matkaansa kohti Kilpisjärven Saanaa..
He kohtaavat vielä yhden hankaluuden matkallaan. Edessä on jääsilta, joka on hyvin liukas ja arvaamaton. Muistakaa harkita jokainen askel tarkasti, sillä kohtalonne voi olla tuo syvä rotko, varoittaa ylhäältä kuuluva voimakas ääni. Kipinä Poro pysähtyy ja matkaajat katselevat ympärilleen, mistä ja kuka heitä pelottelee. Iso hahmo punamustassa viitassa leijuu ylhäällä tunturin kupeella. Kuuletteko, muistakaa, olette tuhon omat, jos teette yhdenkin harha-askeleen, niin poro kuin te kaksi tontun koltiaista. Siiri ja Oskari rohkaisevat toisiaan ja huudahtavat yhteenääneen, me pääsemme yli kaikki yhdessä! Ja kas, mitä tapahtuu! Hetkessä Kipinä Poro kiitää taivaankantta pitkin, jääsilta sekä mustan puhuva hahmo jäävät kauas taakse. He kiitävät tunturien yllä eteenpäin kunnes vihdoin näkevät edessään majesteettisen Saana-tunturin.
Saapuessaa huipulle, he katselevat ympärilleen. Täältä korkealta näkyy aina Pohjois-Norjan rannikolle asti. Siiri Tonttutyttö miettii hetken ja tuumii, että matka Islantiin voidaan tehdä myöhemminkin. Mitä mieltä sinä Oskari olet? Oskari miettii heidän yhteistä seikkailuaan ja siitä selviytymistä. Hän vastaa Siirille, että jatketaan matkaa, mutta ensin vietetään hetki rauhassa täällä ystävien kanssa.
Siiri ja Oskari asettuivat ns. taloksi ja pystyttävät teltan tunturin laelle, nauttivat eväitä ja huokaavat helpotuksesta. Seikkailut ovat takana päin ainakin toistaiseksi. Saanan tontut saapuvat heitä tervehtimään. llta sujuu kuuman kaakaota ja kampanisuja nauttien sekä laulut raikuvat tunturissa. Ystävät nauttivat toistensa seurasta ja joulun odotuksesta.
Ilta vaihtuu yöksi, revontulet loimuavat kulkusten kilistessä iloisesti joulun tuloa.
 |  |
