Joulukalenteri 2025 Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun seikkail
Joulukalenteri 2025 Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun seikkailut
Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu seikkailevat vauhdikkaasti aloittaessaan tämän vuoden joulun odotukse. Seuraapa heidän menoaan.
Joulun Taikaa kulkusten kilistessä
 |
Siirin ja Oskarin Joululaulu
Joulukalenteri 21.12.2025
Kun joulu on
1. Kun maass' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.
2. Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.
3. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks' mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.
 |
Neljä yötä Jouluun
Joulukalenteri 20.12.2025
Makeaa on maisteltu viime aikoina mahan täydeltä niin iltakahvilla kuin aamiaisella, tuumii Siiri Tonttutyttö ja vilkaisee työpajan suuntaan. Joulupukki kiiruhti juuri ovesta sisään ja Siirin tarkka tonttusilmä näkee heti, että nyt mennään jo ähkyn puolella. Ei kakkuja, ei torttuja illalla, hän päättää. Mutta mitä tilalle?
Silloin Siirin mieleen välähtää Oskari Tontun oivallus, jonka tämä on jakanut aamun kiireessä. Jos makea alkaa maistua liian hyvin silloin pitää palata perusmakuihin suolaiseen, raikkaaseen ja vanhaan kunnon kotikeittiön taikaan. Siiri nyökkää itsekseen. Totta se on.
Hups, ja sieltähän se ajatus jo putkahtaakin: tuoretta leipää ja sen päällä Rauha-Mumman sienisalaattia. Piparit piilotetaan ja joulutortut nostetaan ylähyllylle. No, ehkä pieni pala romminmakuista kakkua kuitenkin, sillä tiedäthän sinä, että Joulupukki on suuri herkkujen ystävä.
Sienisalaatin ohjeen Siiri kaivaa esiin vanhasta, kuluneesta kirjasta. Ohje on vuosikymmenten takaa Rauha-Mumman keittiöstä ja ensimmäisenä laitetaan suolasienet likoamaan.
Rauha-Mumman sienisalaatti
3 dl suolasieniä
1 sipuli
mustapippuria tai valkopippuria
smetanaa tai kermaa
Liotetut sienet sekä sipuli silputaan ja maustetaan pippurilla. Sekoita joukkoon löysäksi vatkattu kerma tai smetana. Pieni tippa etikkaa antaa raikkautta. Oma maku ratkaisee valko- vai mustapippuri, smetana vai kerma.
Illalla Joulumuori ei voi olla nauramatta, kun Joulupukki istuu kahvipöydässä ja nautiskelee sienivoileipiä toinen toisensa perään. Lopuksi vielä ihana, maistuvainen rommikakun pala tai ehkä kaksikin löytää tien Joulupukin suuhun.
Jouluun on enää neljä yötä. Taivaalta kuuluu kulkusten kilinää, punaiset hiippalakit heiluvat kulkusten rytmissä. Tonttujen pajoissa on tohinaa, Siiri-Tonttutyttö on iloinen, että Oskari-Tontun oivallus pelasti Joulupukin, yhden illan, liialta makeudelta.
Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön
 |
Joulukuusen tarina
Joulukalenteri 19.12.2025
Lasten posket punoittavat pakkasesta, silmät loistavat odotuksesta. He kulkevat lumista polkua pitkin Korvatunturilla Siiri- Tonttutytön ja Oskari-Tontun kanssa. Heidän jalanjälkensä piirtyvät pehmeään lumeen kuin pienet tähdet.
Siiri on luvannut näyttää heille jotain aivan ihmeellista. He saapuvat metsä aukiolle, mutta Oskari-Tonttu johdattaa heidät vielä hieman eteenpäin ja niin he saapuvat perille. pienelle aukiolle, jonka keskellä seisoo yksi iso kuusi. Tämä kuusi erottuu kaikista muista kuusista. Se on hyvin korkea, vihertää todella hienosti, voisi sanoa sen olevan juhlava.
Siiri ilmoittaa heille yllättävän uutisen. Kuunnelkaa kuusi osaa puhua, se kertoo oman historiansa meille. Kuusen okset huojuvat hiljaa, ja latvassa kimmeltää talven valo.
Kuusi avaa kuusi suunsa ja alkaa puhua lempeällä, mutta hyvin kuuluvalla äänellä. Tervetuloa Korvatunturille koko porukka, Esittelenpä itseni nyt ensimmäisenå, olen Joulukuusi, metsän vartija. Teidät jokaisen olen tavannut jo useasti, olenhan minä Joulukuusi. Kaikki taputtavt käsiään puheenalulle.
Tarinani alkaa kauan sitten, Keski-Euroopassa, missä ihmiset huomasivat, että pysyn vihreänä, vaikka talven tullen lumi peitti maan. He tunsivat minussa toivon ja elämän voiman ja toivat minut kotiin sisälle joulun aikaan. Kuusi heilauttaa oksiaan ja jatkaa. Ensimmäiset julkiset joulukuuset seisovat Tallinnan torilla jo 1200-luvulla, Riikassa 1400-luvulla, myös Saksassa samoihin aikoihin. Ja tiedättekö mitä, siitä lähtien kuljen ympäri Eurooppaa ja saavun lopulta myös tänne Suomeen, olikohan se 1800- luvun alkupuolella.. Täällä minä saan kodin jokaisessa talossa ja torpassa. Joulukuusesta tuli joulun sydän.
Siiri ja Oskari kuin lapsekin kuuntelevat silmät suurina ja kuusi kertoo lisää. Joulun lähestyessä, perhe tulee metsään. He kysyvät, kuusi, haluaisitko tulla meille Joulukuuseksi. Nyökkään silloin oksillani ja lähden mukaan. Ennen minut kuljetettiin reellä tai pulkalla, nykyisin autolla ja usein minut haetaan torilta. Kotona ylleni puetaan kauniit koristeet, kynttilöitä, palloja, nauhoja ja valoja, karkkeja ja paljon muuta yllättävää. Latvaani asetetaan tähti tai enkeli. Seison ylpeänä keskellä juhlaa olen Joulukuusi.
Kuusen ääni muuttuu lempeäksi hänen kertossaan. Ympärilläni lauletaan, mennään piirileikkiä ja jaetaan lahjoja. Joskus lahjat ovat joulusukissa joskus ne löytyvät minun oksieni alta. Usein ne tuo Joulupukki, j0lloin kaikki pyörivät pukin kanssa ympårilläni ja laulavat joululauluja.
Valo voittaa pimeyden, yhdessä oleminen on joulun suurin lahja, joulukuusi päättää tarinansa.
Lapset hymyilevät ja puristavat toisiaan kädestä leikkien piirileikkiä kuusen ympärillä, Siiri ja Oskari tulevat mukaan piiriin. Leikki loppuu, kaikki katsovat kuusta ja sanovat kiitollisina yhteen ääneen. Kiitos, että kerroit meille tarinasi. Lopuksi he lauloivat kuusipuulle niin, että Korvatunturi raikuu ja Joulutontut kipaisivat ulos kuuntelemaan laulua.
Kuusi kumartaa oksillaan. Kiitos teille, että kuuntelitte. Seison joka joulu kodeissa ja tuon valoa ja vihreyttä pimeään talveen.
Kipinä-Poro kiidättää lapset kotiin Siirin ja Oskarin kanssa.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan
sä saavut meidän majahan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!
 |  |
Aito Schwarzwaldin kakku Siiri TonttuSstyttöJoulukalenteri 18.12.2025
Siiri Tonttutyttö leipoo
Joulukalenteri 18.12.2025
Oskari ja Siiri jäävät vielä Kölniin, koska Siiri aikoo leipoa Schwarzwaldin kakun ja viedä sen lahjaksi Joulumuorille. Siiri Tonttutyttö on tutustunut leipuriin nimeltä Hans, hänellä on koju joulumarkkinoilla ja siellä voi leipoa joululeivonnaisia.
Edellisenä iltana Hans on kertonut Siirille tarinan kondiittori Josef Kelleristä, joka rakastaa kirsikoita ja suklaata. Kauan sitten hän asui Schwarzwaldin metsien siimeksessä.
Jouluna vuonna 1915 hän haluaa luoda jotain aivan erityistä, joka toisi iloa kyläläisille lumisen talven keskelle. Hän yhdistää mehevän suklaapohjan, raikkaat kirsikat ja pehmeän kermavaahdon ja viimeistelemällä luomuksensa ripottelemalla päälle tummaa suklaa lastua.
Kun kakku tuodaan joulupöytään, sen kauneus saa kynttilöiden valossa jokaisen kylän asukkaan hymyilemään, Hans kertoo ja jatkaa, kirsikoiden kirpeys, suklaan täyteläisyys sulautuvat yhteen kuin joulun taika. Makea ja lämmin, mutta samalla raikas ja yllättävä kakku.
Schwarzwaldin kakku, ei ollut vain jälkiruoka, vaan joulun symboli. Ilosta, yhdessäolosta ja herkullisesta hetkestä voimme nauttia, missä ikinä sitä nautimme. Sen mukana on joulun taikaa. Hans lopettaa tarinen ja tarjoaa tonttukaveruksille leipomaansa kakkua. Arvatkaapa maistuiko tuo herkku heille?!
Siiri Tonttutyttö saa nyt uuden reseptin Joulumuorin kirjaan.
Siiri leipoo ja Oskari avustaa. Siitä syntyy mitä upein joulukakku. Joulumuori tulee ilahtumaan, puhumattakaan Joulupukin reaktiosta!
Joulun Taikaa Kulkusten Kilinää Valoa, Iloa, Joulunodotus
Aito Schwarzwaldin kakku resepti
Aineet
6 kananmunaa (n. 300 g), 150 g sokeria (¾ kuppia), 1 tl vaniljasokeria (5 g), 150 g vehnäjauhoja (1,2 kuppia), 40 g kaakaojauhetta (0,4 kuppia), 1 tl leivinjauhetta (5 g), 1 ripaus suolaa, 150 g sulatettua voita, 200 ml vettä (0,85 kuppia), 350 g kirsikoita (säilöttyjä, valutettuja), 200 ml Kirschwasseria (1 kuppi), 500 ml kuohukermaa (2 kuppia), 2 rkl sokeria, 100 g raastettua tummaa suklaata, 12 kirsikkaa (koristeluun)
Valmistusohje
Suklaakakkupohjan valmistus:
Kuumenna uuni 180 °C:een. Voitele 26 cm:n kakkuvuoka tai vuoraa se leivinpaperilla.
Vatkaa munat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
Siivilöi jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola yhteen ja lisää ne taikinaan varovasti sekoittaen.
Lisää sulatettu voi ja vesi, sekoita varovasti, kunnes taikina on tasaista.
Kaada taikina vuokaan ja paista 30–35 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla – jos se tulee puhtaana ulos, pohja on valmis. Anna jäähtyä ja leikkaa se kolmeen kerrokseen.
Kerman vatkaaminen:
Vatkaa kerma ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Säilytä jääkaapissa, kunnes käytät sitä kakun täyttämiseen.
Kakun kokoaminen:
Aseta ensimmäinen kakkupohjakerros tarjoilualustalle. Kostuta se puolella Kirschwasserista, jotta se pysyy mehevänä. Levitä päälle kerros vatkattua kermaa ja lisää puolet kirsikoista tasaisesti kerroksen päälle. Aseta toinen kakkukerros päälle, painele kevyesti ja toista sama prosessi Kirschwasserilla, kermalla ja kirsikoilla. Laita viimeinen kakkukerros päälle, levitä loput kermavaahdosta koko kakun päälle ja tasoita pinta lastalla.
Koristelu ja tarjoilu:
Ripottele kakun päälle runsaasti raastettua tummaa suklaata.
Koristele tuoreilla kirsikoilla.
Anna kakun vetäytyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia ennen tarjoilua, jotta maut pääsevät tasapainottumaan.
 |  |
Siiri ja Oskari Kölnin joulumarkkinoilla
Joulukalenteri 17.12.2025
Kölnin tuomiokirkon varjossa avautuu satumainen näky.
Tuhannet valot loistavat, kuuset kimaltavat ja torin täyttää paahdettujen manteleiden sekä kuuman glögin tuoksu.
Siiri ja Oskari kulkevat yhdessä markkinakojujen välissä, ihailevat käsintehtyjä koristeita ja kuuntelevat kuoron laulua, joka kantautuu kirkon portailta.
Siiri hymyilee ja sanoo, Oskari, tiedätkö, joulumarkkinat ovat olleet olemassa jo satoja vuosia. Ensimmäiset järjestettiin Wienissä jo 1294, pian sen jälkeen Bautzenissa ja Dresdenissä. Ihmiset kokoontuivat ostamaan herkkuja ja tarvikkeita joulun alla jo siihen aikaan.
Oskari katselee ympärilleen innostuneena.Kuulostaa ihanalta! Nykyään niitä on vaikka missä, täällä Kölnissä, Nürnbergissä, Prahassa. Oikeastaan voi sanoa, että joulumarkkinoita on joka puolella maailmaa.
He pysähtyvät suuren kuusen äärelle, jossa lapset laulavat Oi kuusipuu ja riemuitsevat joulun tulosta.
Siiri kertoo iloisesti, monet joululaulut, kuten tämä ja Jouluyö, juhlayö, syntyivät Saksassa. Martti Luther siirsi lahjojen jakamisen jouluaattoon. Lahjat tuo Jeesuslapsi, Christkind. Lasisia joulupalloja tehtiin aikoja sitten juuri täällä, ja niistä tuli suosittuja koristeita. Oskari tietää että siirtolaiset vievät joulukuusen ja joulupukin Amerikkaan. Sieltä Santa Claus levisi koko maailmaan.
Siiri katsoo ympärilleen, silmät loistaen valojen ja laulujen keskellä.
Ihanaa, me saamme nyt nauttia tästä taianomaisesta tunnelmasta!
Kölnin joulumarkkinoilla Siiri ja Oskari kokevat, kuinka historian tarinat ja nykyhetken ilo sulautuvat yhdeksi, joulun iloiseksi, taianomaiseksi hetkeksi.
Siiri ja Oskari kiertävät kojuja ja löytävät monenlaista ihasteltavaa, käsintehtyjä puuleluja ja pieniä enkelikoristeita, jotka tuovat vanhan ajan tunnelmaa. Siellä on paahdettuja manteleita ja piparkakkuja, joiden tuoksu houkuttelee pysähtymään. Niin he pysähtyvät ja maistelevat niitä. Lasipalloja ja kynttilöitä jokapuolella, jokainen niistä on kuin pieni taideteos.
Glühwein-kojulla he nauttivat sitä lasillisen. Kojun omistaja antaa heille pullollisen juomaa lahjaksi mukaansa. Reseptiä ei paljasteta, sillä se on salainen, mutta pullon mukana tulee pieni kortti. Siinä lukee, lämmitä sydäntä, jaa ystävien kanssa.
Illan aikana Siiri ja Oskari kokevat monta mukavaa hetkeä, lasten nauru, kuoron laulut, valojen loiste ja kuuman juoman höyry, joka nousee kylmään iltaan.
Jokainen hetki on kuin pieni lahja, He tietävät, tämä muisto säilyy pitkään. Heidän katsellessan ymprilleen, Oskarin katse osuu upeaan Joulukuuseen. Hän kysyy Siiriltä, miksi joulukuusi on yksi joulun rakkaimmista perinteistä.
Oi terve joulukuusi, ain', yhtä kirkas, uusi,
kuin joulujuhlakin
 |
Joulustollen
Joulukalenteri 16.12.2025
Lumisade yön aikana on luonut kodan ympärille upean satumaan. Kaikkialla loistaa valkoisuus ja puissa on ihanat lumipeitteet. Siiri ja Oskari nauttivat kaakaota ja saksalaista joulustollenia. Voi kun tämä on hyvää molemmat huokaavat ja samassa myös Kipinä-Poro ottaa stollenista oman osansa ja nyökyttää tyytyväisenä päätään.
Siiri mumisee stollenia suussaan Oskarille, tämä stollen tuo mieleen vanhat ajat. Tiedätkö mitä, minä maistoin sitä jo 1300-luvulla Saksassa. Oliko se ihan yhtä hyvää silloinkin, kysyy Oskari. Siiri jutustelee muistojaan. Silloin se oli vielä yksinkertainen vehnäleipä, jota leipurit jakoivat jouluna. Se oli suuri juhlaherkku, vaikka ilman sokeria ja voita. Nyt siihen laitetaan rusinoita, marsipaania ja vaikka mitä ihanaa, Oskari sanoo leveästi hymyillen. Aivan niin. Ja arvaapa mitä, 1700-luvulla leivottiin jopa jättistollen, monta metriä pitkä, kuningas August Väkevän juhliin. Se oli enemmin sellainen näytös kuin leivonnainen,
Siiri jatkaa. että stollenista tuli sitten joulun klassikko leivonnainen. Hän lopettaa ja on ihan tohkeissaan sanoessaan Okarille, lähdetään Saksaan joulumarkkinoillem, siellä saamme Stollenia ja paljon muukakin hyvää.. Oskari on valmis lähtöön. Hän ei ole koskaan käynyt siellä ja niinpä lähdetään matkaan. Ikaalinen ja Paskonnokan kota jäävät taakse, kun Kipinä-Poro kiitää taivaan kannella. Kaunis luminen maisema ja ihanat jouluvalot loistavat taivaalle. Kölnin joulumarkkinat häämöttää kaikkien mielessä.
Joulustollen ohje
korintteja 250 g, rusinoita 225 g, mantelirouhetta 4 rkl,
sitruunankuoriraastetta 75 g, appelsiininkuoripaloja 1/2 dl, rommia 2 1/2 dl,
vehnäjauhoja 7 dl, hiivaa 50 g, kevytmaitoa 2 dl, tomusokeria 2 dl, voita 300 g,
kardemummaa 1/4 tl, kanelia 1/4 tl, maustepippuria1/4 tl
jauhettua muskottipähkinää 1/4 tl
Pinnalle 50 g voita ja tomusokeria 2 1/2 dl
Mittaa kulhoon korintit, rusinat, mantelit, sitrusten kuoret ja rommi. Peitä astia ja anna maustua seuraavaan päivään. Siivilöi jauhot suureen kulhoon ja paina jauhojen keskelle nyrkilläsi kuoppa. Murustele jauhokuoppaan hiiva ja 3 ruokalusikallista kädenlämpöistä maitoa. Sirottele päälle 1 dl tomusokeria. Peitä astia leivinliinalla ja anna seistä noin tunti. Lisää huoneenlämpöinen voi pieninä paloina, 1 dl tomusokeria ja loput maidosta kädenlämpöisenä sekä mausteet. Alusta käsin tasaiseksi. Taikina jää melko löysäksi. Kohota taikinaa puoli tuntia lämpimässä paikassa. Lisää rommissa maustuneet ainekset taikinaan ja vaivaa vielä kerran. Muotoile taikinasta leivinpaperoidulle pellille kaksi pitkulaista stollenpullaa. Anna kohota peitettynä vielä 20 minuutta. Paista stolleneita noin 50 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Voitele vielä lämpimät stollenit sulatetulla voilla ja siivilöi päälle runsaasti tomusokeria. •Tee Stollenit hyvissä ajoin ennen joulua. Ne säilyvät hyvin viikon tai kaksikin.
Kilisee, kilisee kulkunen, helkkyen, välkkyen.
Kilisee, kilisee kulkunen, loistehessa nietoksen
 |
Joulurauhaa jokaiselle
Joulukalenteri 15.12.2025
Aamun auetessa tähdet tuikkivat vielä kirkkaasti, ilma on kylmä. Torille kokoontuneet ihmiset odottavat näkevänsä suuren joulukuusen, mutta sen paikalla on vain tyhjä aukio. Ainoastaan kaksi isoa joulukynttilää palaa torin reunalla.. Kuusi on kadonnut. Ihmiset katsovat toisiaan, hiljainen epätoivo leviää torin ylle. Kysymys kaikkien huulilla on, mitä ihmettä on jälleen tapahtunut?
Kipinä-poro astuu esiin ja kertoo nähneensä yön aikana jotakin outoa, kaukana olevan saaren rannalla. Siellä liikkui joukko ihmisiä. He huseerasivat salaperäisesti, kuin piilottaen jotakin suurta.Siiri ja Oskari ymmärtävät välittömästi, että nyt tarvitaan jälleen heidän apuaan.
Joulukuusi ei ole vain koriste torilla. Se on joulun sydän, jonka valo ja tuoksu kokoavat koko yhteisön sen äärelle. Ilman sitä torin tunnelma tuntuu kylmältä.He päättävät lähteä Kyrösjärven rantaan.
Matka vie heidät hakkuu aukion halki, missä hiljainen usva kietoutuu heidän ympärilleen. Aukio tuntuu ensin synkältä, mutta pian he huomaavat, että maassa tuntuu paikoittain myös pehmeä sammal. Se ja mustarastaan hiljainen laulu, yhdessä löydätte perille, tuo turvaa. Järven rantaan päästyään, he näkevät kaukana saaren, jonka yllä leijuu outo valo.
Kipinä nyökkää, juuri siellä hän näki ihmisten huseeraavan. Tontut ymmärtävät, että kuusi on viety sinne, mutta miksi, se on arvoitus heille. Ehkä ihmiset haluavat olla omissa oloissaan, ehkä he eivät tunne kuuluvansa torin yhteisöön. Ehkä he kaipaavat omaa rauhaa. Siiri pysähtyy ja sanoo, meidän on muistettava, jos kuusi on siellä, että valo ja joulukuusi kuuluu jokaiselle myös heille, jotka haluavat olla erillään.
Tarkkailijatontut päättävät, etteivät he vie kuusta väkisin takaisin. Sen sijaan he kutsuvat saaren ihmiset mukaan torille. He kertovat, että kuusi voi olla yhteinen, ja että sen valo riittää kaikille.
Kun veneet lähtevät liikkeelle ja kuusi tuodaan takaisin, torin väki puhkeaa iloon. Lapset juoksevat vastaan, kellonhenget tanssivat jälleen, ja Kyrösjärven yli kaikuu uusi sointi: ei vain kellon, vaan myös ihmisten nauru ja laulut.
Aukio, järvi ja saari – kaikki ovat osa samaa tarinaa. Ne muistuttavat, että joulun voima ei ole vain kuusessa, vaan siinä, että jokainen kuuluu joukkoon, Se on yhteinen ja yhtenäinen yhteisö..
Siiri katsoo Oskaria ja sanoo, Tarkkailijatontun tärkein tehtävä ei ole vain nähdä, vaan yhdistää. Oskari jatkaa, yhdessä olemme vahvempia. Niinkuin kuulette, joulun ääni soi jälleen, vahvempana kuin koskaan, ei vain kellon, vaan myös meidän naurussamme ja laulussamme.
Tänään olemme täällä yhdessä, se yhdistää meitä sekä tuo joulurauhan.
 |  |
Kadonnut soitto
Joulukalenteri 14.12.2025
Tänä aamuna Ikaalisten sää on kirkas ja kylmä. Siiri vetää viitan tiukemmin ympärilleen ja Kipinä-poro ravistelee turkkiaan aivan kuin ssiellä olisi lumihiutaleita. Oskari-Tonttu hypähtelee innosta, sillä hän tietää, että jokainen päivä tuo uuden tarkkailijatehtävän. Torille saapuessaan kolmikko huomaa, että väki on jälleen hämmentynyt. Tällä kertaa ei ole kadonnut kynttilä eikä lahjat, vaan jotakin aivan muuta.
Torin laidalla seisoo suuri vanha kellotorni, jonka kellon kilahdus on aina kuulunut. Nyt se on hiljaa. Ilman kellon soittoa joulu ei tunnu samalta, huokaa eräs vanha kauppias. Siiri kurtistaa kulmiaan. Tämä ei ole sattumaa, katsokaa tornin juurelle, siellä on pieniä jälkiä. Oskari kumartuu tutkimaan niitä. Nämä eivät ole hiisien eivätkä varjotonttujen jälkiä. Ne ovat ihan pikkuruisia, kuin pienten lintujen, mutta silti hyvin erikoisia. Kipinä-Porolla on tarkka näkö. Se pökkää Siiriä ja nyökyttää päätään järven suuntaan. Kartun niemen nokassa vilahtaa jotain, huomaa Siiri. Oskarilla on kiikarit mukana ja hän tarkentaa näkökenttänsä. Siellä on joukko hopeanharmaita hahmoja, jotka kantavat veneestä rannalle jotain ihan kummallista. Siiri, katsopa mikä se on. Kellonhenget, Siiri huudahtaa, kellonkieli, olishan tuon pitänyt arvata. Ne ovat vanhoja metsän vartijoita, jotka rakastavat ääniä ja sointuja. Tontut hyppäävät Kipinän pulkkaan ja he kiitävät vauhdilla taivaan kannella Kellonhenkien luo.
Ne istuvat rivissä ja kilisyttävät kieltä kuin soitinta. Heidän silmissään loistaa ilo, mutta myös hämmennys. Me kuulimme, että tämä ääni kuuluu kaikille, he sanovat kuorossa. Halusimme kokeilla, miltä se tuntuu, kun se soi vain meille. Siirin kasvoille nousee lempeä hymy. Ymmärrän tuon, mutta joulukello on koko kylän sydän ja ilman kellonkieltä, joulukello ei soi. Sen ääni tuo toivoa ja rauhaa kaikille. Oskari astuu eteenpäin rohkeasti, mutta tiedättekö, mikä olisi vielä kauniimpaa, mitäs jos soittaisitte sen yhdessä meidän kanssamme torilla. Kellonhenget katsovat toisiaan ja nyökkäävät. Yhdessä he palaavat torille, kantaen kieltä kuin suurta aarretta. Se laitetaan takaisin paikalleen ja Siirillä on jälleen mielessään pieni loitsun. Soikoon ääni, kirkas ja lämmin, joulun rauha sydämet täyttäköön. Kello kilahtaa, ensin varovasti, sitten voimalla. Joulukellon sointi täyttää torin ja kaikuu yli Kyrösjärven. Ihmiset hymyilevät, lapset taputtavat käsiään, kellonhenget tanssivat ilosta.
Tänään opimme, että joulun ääni kuuluu kaikille, Siiri sanoo hiljaa.
Ilta laskeutuu, Kipinä vetää pulkkaa laavulle. Sinusta tulee vielä erinomainen tarkkailijatonttu, toteaa Siiri jälleen. Oskari hymyilee ja kuuntelee kellon kaikuja, jotka osuvat suoraan hänen sydämeensä. Taivaalla syttyy revontulet. Joulun ääni soi nyt kirkkaammin kuin koskaan. Joulun ääni, joulun rauha yhdessä jaettuna on suurin lahja.
Kulkusten kilinä kertoo joulu on tulossa
 |  |
 Lumihiisi Siirn ja Oskarin kanssa |
Kadonneet joululahjat
Joulukalnteri 13.12.2025
Ikaalisten aamu aukeaa vaaleansinisenä ja hiljaisena. Lumi narskuu Siirin saappaiden alla, kun hän venyttelee eilistä seikkailua muistellen. Oskari-Tonttu on jo hereillä ja harjaa Kipinä-Poron turkkia, joka näyttää aivan kuin tähtisadeviitalta. Kaverukset ja Kipinä-Poro ovat yöpyneet Paskonnokan laavulla. He nauttivat aamiaista, jonka Joulumuori on laittanut heille mukaan.Onko tänääkin tarkkailupäivä, Oskari kysyy niin innokkaana, että kaakaota roiskahtaa Siirin hameelle. On Siiri vastaa hymyillen, tänään meillä on aivan erityinen tehtävä, apuamme tarvitaan.
Kipinä pärskähtää, aivan kuin olisi tiennyt näin etukäteen, että päivästä tulee tapahtumarikas.
Kolmikko saapuu Ikaalisten torille, he huomaavat heti, että jotain on pielessä. Joulutorin kojujen edessä seisoo hämmentyneitä lapsia ja aikuisia. Lahjoja on kadonnut yön aikana. Pieniä joulupaketteja, jotka on tarkoitettu koko kaupungin yhteiseen joululahjakeräykseen.
Tämä ole tavallisten kepposten tekijöiden hommia, Siiri sanoo ja kurtistaa kulmiaan. Tässä on jotain aivan muuta.. Oskari kumartuu tutkimaan maata. Katso näitä jälkiä, ne eivät ole oikean tontun jälkiä. Siiri katsoo jälkiä tarkasti ja nyökkää Oskarille. Tässähän on lumihiisien jälkiä. Hiisit ovat uteliaita, mutta eivät kuitenkaan ilkeitä, hän toteaa. Ehkäpä ovat vain ymmärtäneet lahjojen tarkoituksen täysin väärin. Jäljet johtavat jälleen Kyrösjärven rantaan. Järvi on jäätynyt kauniiksi, hopeiseksi peiliksi. Rannan tuntumassa näkyyi pieniä, pyöreitä hahmoja, lumihiisiä, jotka ovat rakentaneet lahjoista pienen leikkikylän.
Hiisit huomaavat Siirin ja Oskarin ja piiloutuvat rannassa olevien veneiden alle. Ei hätää, Siiri sanoo, emme suinkaan ole vihaisia. Mutta tiedättekö, että nuo lahjat ovat tärkeitä monille lapsille. Lumihiisit tulevat esiin ja ovat näyttävät surullisilta. Me luulimme,kun kuljimme torin ohi, että ne ovat leluja meille. Katsokaa kuinka kauniita ne ovat.
Oskari hymyilee, ne ovatkin kauniita, mutta tiedättekö, mikä olisi vielä kauniimpaa. Lumihiisit katsovat toisiaan nyökkäillen ja sanovat kuorossa, me palautamme ne.
Kipinä-poro vetää pulkkaa, johon lumihiisit lastaavat lahjat, yksi kerrallaan. Oskari ja Siiri lähtevät heidän kanssaan ja niin pieni seurue on matkalla takaisin torille. Torilla väki hurraa nähdessään heidän tulevan. Kukaan ei ollut vihainen, päinvastoin, he ilahtuvat llnähdessään lumihiisit. Torille sytytetään iso uusi kynttilä. Siiri lausuu jälleen pienen joululoitsun ja kynttilän valo syttyy
Joulussa tärkeintä on yhdessä oleminen, Siiri sanoo, tänään me opimme, että joskus väärinkäsityksetkin voivat johtaa uusiin ystävyyksiin.
Lumihiisit jäävät torille leikkimään lasten kanssa ja lahjat päätyttyvät jouluna oikeisiin käsiin.
Ilta hämärtyy, Siiri, Oskari istuivat Kipinän pulkassa katsellen torin valoja. Luulen, että sinusta tulee vielä erinomainen tarkkailijatonttu, Siiri sanoi Oskarille. Oskari punastui, kiitos ilman sinua en olisi osannut.
Kipinä hörähtää ja lähtee liikkeelle. Pulkka liukuu hiljaa kohti metsän reunaa ja laavua, jossa he yöpyvät vielä yhden yön. Taivaalla välkkyy revontuli juhlien päivän onnistumista.
Jouluntaika on jälleen pelastettu! Ikaalisten keskustassa se loistaa kirkkaammin kuin koskaan.
Joulun aikaa Joulun taikaa
 |
Joulukynttilän paluu torille
Joulukalenteri 12.12.2025
Joulupukilla on tonttuja kaikkiin tehtäviin. Nimensä he saavat sen mukaan, millainen tehtävä heillä on. Siiriä voidaan kutsua tarkkailijatontuksi. Hän on kulkenut tarkkailijana satoja vuosia, kuitenkin nyt Siiri on hieman hellittänyt ja nuoremmat tontut hoitavat innolla tehtävää. Tarkkailija tarkkaillee ympäristöä, onko kaikki hyvin, sen asukkaita ovatko he vastuuntuntoisia kilttejä ihmisiä. Siirillä on pieni punainen muistikirja, jossa on tietoja meistä kaikista ja tapahtumista ym tärkeää. Kaikesta siitä hän on rapaortoinut Joulupukille, hän selvittää Oskari-Tontulle
Siiri-Tonttutyttö on valjastanut pulkan Kipinä-Poron perään. Hän lähtee jälleen vuosien jälkeen tarkkailumatkalleen ja ottaa Oskarin mukaansa. Siiri on päättänyt opettaa Oskari-Tontun päteväksi
tarkkailijaksi. Kipinän pulkassa on turvallista istua ja matka taittuu todella vauhdikkaasti. Vauhti kiehtoo Siiriä ja samoin Oskaria. innoissaan he heiluttavat kaikille, joita tapaavati reitillään.
Kipinä-poro liukuu pehmeästi alas lumista rinnettä kaartaen kohti Ikaalisten keskustaa, jossa jouluvalot loistivat kuin tuhannet pienet tähdet. Torille tullessaan, he huomaavat heti, että jotakin on vialla. Keskellä toria on ollut suuri joulukynttilä, kynttilä, jonka piti palaa koko adventin ajan on sammunut ja hävinnyt. Kynttilän paikalla näkyy pieniä, kummallisia jälkiä.
Varjotonttu, Siiri mutisee. Niitä ei ole nähty satoihin vuosiin.
Oskari takeltelee hämmästyneenä, onko, onko se, se vaarallinen?
Ei ole, vaan hurjan utelias. Joskus tämä uteliaisuus panee heidät tekemään kepposia, joita eivät ymmärrä itsekään. Siiri hyppää pulkasra, kumartuu tutkimaan jälkiä, Oskari seuraa perässä. Kipinä jää vartioimaan, korvien värähdellessä, sekin on valppaana.
Jäljet kulkevat pitkin keskustan hiljaista katua, ohittavat kahvilan nimeltä Peevi, josta piparkakun tuoksua leijuu ilmaan, Jäljet jatkuvat pesäpallo kentän vieressä olevaan vanhaan rakennukseen. Ikkunassa välähtää jokin. Sisällä on joku, Oskari kuiskaa ja kumartuu kurkistamaan ikkunasta. Siiri ja Oskari menee rannukseen sisälle. He humaavat pienen, harmaan hahmon istuvan lattialla, iso kynttilä sylissään.
Varjotonttu näyttää surulliselta. Minä halusin nähdä sen läheltä, se sanoi hiljaa. Valo loisti niin kauniisti. Siiri hymyilee lempeästi. Ymmärrän sinua, mutta tiedätkö, että joulukynttilä on koko kylälle erittäin tärkeä. Haluaisitko auttaa meitä viemään sen takaisin torille ja sytyttämään? Varjotontun silmät suurenivat. Saanko minä auttaa? Tietysti, Oskari sanoo ja ojentaa kätensä. Hän tuntee, että tämä on hänen ensimmäinen oikea tonttutehtävänsä. He palaavat torille yhdessä. Varjotonttu asettaa kynttilän paikalleen ja Siiri nostaa kätensä ilmaan. Hän lausuu vanhan tonttuloitsun, jonka sanat olivat kuin kevyttä lumisadetta.
Kynttilä syttyy kirkkaaseen, lämpimään liekkiin. Tällä kertaa se loistaa vieläkin kauniimmin kuin kiitoksena siitä, että joku on nähnyt vaivaa sen puolesta. Torin yllä leijuu hetken hiljaisuus, ja sitten jostain kuuluu kellon kilahdus. Jouluntaika oli palannut Joulun aikaan. Varjotonttu hymyilee, kiitos, en tiennyt, että minulla voisi olla ystäviä. Siiri taputtaa tonttua hellästi.
Noustessaan Siirin kanssa Kipinän pulkkaan, Oskari tuntee sydämessään uudenlaista lämpöä. Hän on oppinut tärkeän tonttutaidon, joskus suurin seikkailu onkin jonkun auttaminen.
Kipinä lähtee liikkeelle. Siiri kietoo lämpöisen viitan heidän ympärilleen ja sanoo. hyvin suoriuduttu, Oskari. Sinusta tulee vielä erinomainen tarkkailijatonttu. Oskari hymyilee ja katsoo taakseen. Varjotonttu vilkuttaa torilta kynttilä loistaa kuin pieni aurinko keskellä talviyötä.
Pulkka kiitää kohti tähtitaivasta. Ikaalisten keskustaan jää jäljelle vain hiljainen, hyväntuulinen joulun taika.
Joulun lämpö kämmenellä tunne aito sydämellä
 |  |
Tuomas pojan kirje Joulupukille
Joulukalenteri 11.12.2025
Joulupukki lukee kirjettä, joka on kuin henkäys jostain salaperäisestä maailmasta. Käsiala on hieman kömpelöä mutta jokainen sana tuntuu kantavan mukanaan pienen pojan, Tuomas nimeltään, sydämen ääntä.
Hyvä Joulupukki, Minä olen Tuomas ja asun Jussi-paapan kanssa kahren isoos talos täällä lakeuren lairalla, siellä missä lakeus loppuu ja taivas alakaa. Iltaasin, kun tuuli kulkee peltojen yli, talon vanhat hirret narisee. Se kuulostaa siltä, että joku kuiskii tarinoita menneistä jouluista ja sinä, Joulupukki, kuljet jo lähellä.Jussi paappa kertoo sen olevan talon muisti. Minä uskon, että se olet sinä!!
Mulla ei oo suuria toiveita, kirjoittaa Tuomas. En tartte leluja, enkä kultaakaan. Tahtoisin vain, että Jussi paappa jaksaa kertoa tarinoita vielä pitkään ja että talo pysyy lämpimänä, vaikka pakkanen paukkuu ulkona. Jos rakas Joulupukki kuitenkin haluat tuoda jotain, pieni lamppu, joka ei koskaan sammu, olisi tarpeellinen.
Joulupukki, jos luet kirjeen niin tierät että täällä lakeuden laidalla odottaa pieni poika, joka uskoo sinuun enemmän kuin mihinkään muuhun.
Joulupukki luki kirjeen, hänen ilmeensä on hyvin vakava. Tuomas pojan toive ei ollut leluissa ei aarteissa, vaan hän huolehtii paapan jaksamisesta ja kodin lämmöstä. Se koskettaa Joulupukkia syvästi.
Samantien hän kutsuu Siiri Tonttutytön ja Oskari Tontun luokseen. Lähdemme nyt heti lakeuden laidalle, Joulupukki sanoo. Siiri nyökkää, hänen silmät säihkyvät kuin talviyön tähdet. Oskari heläytti pientä joulukelloaan. n ääni soi kuin lupaus.
Kipinä Poro ja Joulupukin reki matkalaisineen nousee ilmaan ja kiitää halki tähtitaivaan. Pian he laskeutuivat ison talon eteen. Talon hirret narisivat ja Oskarin joulukello soi vienosti. Joulupukki koputtaa oveen ja astuu taloon sisään.
Hänellä on mukanaan lamppu, joka ei koskaan sammu. Sen valo täyttää huoneen, Jussi paapan silmät kirkastuvat kuin nuorella miehellä.. Siirillä on mukanaan Joulumuorin keittiön tuotteita. Piparit, tortut ja rommikakun hän laittaa isolle tuvan pöydälle. Oskarilla on iso termari täynnä kuumaa kaakaota. Hän heläyttää joulukelloaan laittaessaan kaakaotermarin pöydälle. Joulukellon heleä ääni saa talon seinät humisemaan kuin vanhat tarinat olisivat heränneet eloon.
Jussi paappa ja Tuomas poika katselivat hymylllen toisiaan, jouluyön ihme on tapahtunut. Lamppu jäi taloon ja sen valo palaa ikuisesti.
Joulun ihme ei ole vain yhden yön tarina, vaan sydänten ikuinen valo.
 |  |
Joululauluja, mustaherukkaglögiä, pipareita
Joulukalenteri 10.12.2025
Joulumuori on saanut kauan, kauan sitten uuden reseptin kokoelmiinsa. Se on mustaherukkaglögi Maritan tapaan ja tuumi, että sitähän voi sanoa jo joulun perinne juomaksi. Glögi on kuin joulun lämmin villasukka.
Hänen muistelee, että se on saanut alkunsa keskiajalla, kun viiniä kuumennettiin ja maustettiin.
Glögin tulosta on Ruotsista Suomeen reilu sata vuotta.Ruotsin miesväki nautti sitä laskiaisena jo 1800-luvulla. Ensin meillä sitä nautti rannikon ruotsinkielinen väki. 1960-luvulla reseptit levisivät suomenkielisiin lehtiin ja koko kansa hurahtaa mukaan. Kieltolaki aikanaan ehtii melkein sammuttaa glögin liekin, Onneksi se palaa takaisin kuumana ja mausteisena.
Nykyään glögi kuuluu jouluun yhtä tiiviisti kuin tonttulakki ja piparit viinillä, mehulla tai ilman alkoholia.
Joulumuori kysyy Joulupukilta, muistaako hän, koska eka kerran Korvatunturilla oli jouluglögiä. Pukki muistaa tuoneensa sitä Ruotsista joulun aikaan jo noin 1900-luvun alussa sekä aikojen alussa nauttineensa sitä jossain Euroopan keskellä, 1960-luvulta joulumuori on valmistanut sitä. Joulumuorin kansiossa on
paljon erilaisia versioita sen valmistamisesta. Hän pitää kuitenkin parhaana tuota mustaherukkaglögiä.
Miten moinen resepti tuli Ikaalisista Korvatunturille? Siiri Tonttutyttö muistaa sen ja kiiruhtaa kertomaan, että olihan hän paikalla. Siiri kertoo innokkaasti tapahtumista, joita Oskari-Tonttukin saapuu kuulemaan.
Siiri-Tonttutyttö on kulkenut vakoilumatkallaan Ikaalisissa Jyllin Kodin pihalla. Kurkkinut uteliaana ikkunoista sisälle. Siellä kaikki huokui joulunodotusta. Keittiön ikkunalla Siiri huomaa lapun, jossa on ohje, miten valmistaa glögiä.
Siiri kirjoittaa sen vihkoonsa ja näin joulumuori saa uuden reseptin kokoelmaansa. Muutaman päivän päästä Korvatunturilla on pieni tai olihan se aika suuri laulutuokio, Siiri toteaa. Joulumuori ja keittiötontut valmistivat pipareita ja mustaaviinimarjaglögiä tilaiusuuteen.
Siiri muistelee, että Joulupukki käskee ottaa Petteri Punakuonon aitauksesta ja laittaa ison pulkan Petterin vedettäväksi. Joulupukki nyökkää, näinhän se oli. Pian he kiitävät Ikaalisiin. Sieltä Korvatunturille lähtee suuri pulkallinen iloisia, lapsenmielisiä
ikaalilaisia Petteri Punakuonon mukaan. He lähtevät joulusatuun. Maisema on uskomattoman kaunis. Petteri Punakuono laskeutuu Korvatunturin huipulle. Lumilyhdyt syttyvät valaisemaan maisemaa.
Tarjolla on kuumaa glögiä ja pipareita niin vieraille kuin tontuillekin. Pian kajahtavat riemulliset, jouluiset sävelet ilmoille. Kaikki laulavat täysin rinnoin, Kulkuset, kulkuset ne riemuin.... ja monet muut ihanat joululaulut. Tunturilla kaikuvat jouluiset sävelet.
Valkoinen luminen maisema hurmaa kotiin menijät, kun Petteri Punakuono kiitää kohti Kyrösjärveä, jonka kauniin jouluisen maiseman ääreen se pysätyy. Kaikilla on joulumieli, lopetaa Siiri Tonttutyttö muistelunsa, nostaa glögilasin ja kohottaa sen Joulupukin, Joulymuorin ja Oskar-Tontun kanssa Joulun ajalle, joulun taialle ja kaikille, jotka rakastavat joulu.
MUSTAHERUKKAGLÖGI
Maritan mukaan Jyllin Kodilta
Appelsiinimehua 2 dl
Mustaherukkamehua 4 dl
Vettä 4 dl
Kardemummaa 1 tl
Kanelitanko 1
Neilikoita 4 kpl
Kuumenna kaikki ainekset kiehuvaksi. Anna juoman maustua kymässä seuraavaan päivään.
Siivilöi ja lämmitä uudelleen.
lisäksi rusinoita 1,5dl
kuorittuja manteleita 1,5 dl
Tarjoa glögi rusinoiden ja manteleiden kera.
 |
Siiri Tonttutytön salainen suunnitelma
Joulukalenteri 9.12.2025
Illan hämyssä Siiri Tonttutyttö hiipii Korvatunturin keittiöön. Hänellä on mielessä salainen suunnitelma. Joulun kunniaksi hän aikoo loihtia kakun, joka saa jokaisen kolkan Korvatunturilla tuoksumaan. Mutta mistä resepti? Siiri keksii kurkistaa Joulumuorin vanhaan reseptikirjaan. selaa myös nettiä ja lopulta löytää ohjeen, jossa rusinat kylpevät yön yli sokerisessa tropissa.
Aamulla hän sekoittaa taikinaa niin tohkeissaan, että jauhot pöllähtävät ilmaan kuin sankka lumisade. Uuni lämpenee, keittiö ja Korvatunturi täyttyy makeasta joulun tuoksusta. Kun Joulupukki istahtaa aamukahville, hän saa eteensä palan juuri paistunutta kakkua. Hän maistelee, maiskuttelee ja virnistää leveästi sanoen, no jopas, tässähän on rommin makuinen joulukakku! Tämä tuo iloa meille kaikille ja poroillekin. Oskari saapuu myös pian keittiöön joulun tuoksun perässä.
Siiri naurahtaa ja sulkee reseptikirjan. Hän tietää, että joulun taika piilee juuri siinä, pieni ripaus rusinoita, hyppysellinen sokeria, lusikallinen tropin makua ja iso annos tonttutyttöjen iloa.
Romminmakuinen joulukakku.
250 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 munaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
noin 150 g sokeroituja kirsikoita
2 dl rusinoita
noin 1 dl rommia + 1 dl sokeria
2 dl mantelirouhetta
3/4 dl kermaa
Laita rusinat likoamaan rommi-sokeriseokseen yön yli.
Halkaise kirsikat kulhoon, lisää rusinat ja mantelirouhe sekä 1/2 dl jauhoista. Sekoita hyvin. Vatkaa huoneenlämmössä pehmennyt voi sokerien kanssa vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe 4 dl:aan jauhoja. Lisää seos taikinaan. Sekoita joukkoon lopuksi hedelmät, kerma ja rommiliemi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Kypsennä kakkua 150-175 asteessa n. 1 tunti 15 minuuttia. Jäähdytä ennen kumoamista.
 |
Joulumuorin ruispiparit
Joulukalenteri 8.12.2025
Korvatunturin keittiössä häärii Joulumuori, Hän tulee jouluherkkujen komerosta ja ihmettelee, mihin piparit häviävät. Ison purkin pohjalla on jäljellä ainoastaan niiden murusia. Ne vaan katoavat mystisesti, mihin lienee, nyt on kuitenkin valmistettava uusia. Joulupukki nauttii niitä tuon tuosta pieniksi herkkupaloiksi, tietää Joulumuori. Siru-Tonttu, hän huikkaa, pipareita leipomaan.
Vehnäjauhoja ei ole kuin kupillinen, mutta ruisjauhoja kuitenkin riittää, Tänä jouluna paistetaan siis ruispipareita, aivan kuin Joulumuorin lapsuuden jouluissa. Siru-Tonttu hakee mausteet, Jouloumuori tuo ruisjauhot. Näistä aineista Joulumuori taikoo piparitaikinan.
Siiri herää omassa sängyssään, pomppaa ylös. Jostain tulee tuoksua, joka on hyvin houkuttelevaa. Siiri löytää kännykkänsä ja soittaa Oskarlle naapuri huoneeseen. Herää Oskari, nyt juostaan keittiölle, siellä leivotaan jotain uskomattoman hyvää. Tässä vaiheessa hän hakkaa jo Oskarin ovea. Ovi aukeaa Oskari nuuskaisee ilmaa, pipareita hän huutaa ja niin molemmat syöksyvät alas portaita kuin kaksi lumipalloa. Hyvä, että heräsitte, Siiri ja Oskari, täällä tarvitaan vielä kaksi reipasta kättä tai no oikeastaan neljä, sanoo Joulumuori iloisena.
Siiri kaulii taikinaa niin tasaisesti, että paistajatontut nyökkäilevät hyväksyvästi. Oskari puolestaan painelee muoteilla sydämiä, tähtiä ja poroja ja aina silloin tällöin maistaa taikinaa. Ihan vain laadunvarmistukseksi. Keittiössä kaikki ovat täydessä työn touhussa. Kulkuset helisivät, uunit hohkasivat lämpöä ja piparivuoret kasvavat kasvamistaan. Pian kaikki kolmisentuhatta piparia on valmiina ja kaaos hellittänyt. Melkein kaikki piparit onnistuvat, ainoastaan muutama pellilinen ruskettuu (lue mustuu liikaa).
Rouva Jänis istuu halkokasan päällä Jopulupukin pajan edessä ja mutustaa pipareita tyytyväisenä. Hän ei ole leipomisen mestari, mutta Joulumuori antaa hänelle mukaan vanhan ohjeen . Niinpä Jänis perhe saa tänä jouluna omat ruispiparit.
Koko Korvatunturin kyläkunta mutustelee kohtapuoliin ruispipareita . Illalla Joulupukin aukiolla vietetään glöpgikutsuja. Neljä pitkää, pitkää pöytää, todella uskomattoman pitkiä pöytiä ovat täynnä iloisia vieraita. Kaikki Korvatunturin tontut, kylän väki,
metsän eläimiä ja jopa Tyynelän Tontut ovat tulleet helikopterilla paikalle seka paljon ohi kulkijoita. Mustaviinimarjaglögi ja ruispiparit lämmittävät heitä kirkkaan tähtitaivaan alla. Kulkuset kilisevät ja joulunkellot kilkattvat jouluntuuloa, joululaulujen raikuessa Korvatunturilla.
Joulumuori ja Joulupukki esittävät Muorin sanoittaman ja Joulupukin säveltämän laulun
.
Joulupukin Piparit
Ruispipari, rapsakka, ruskea,
joulun tuoksu niin ihana.
Tontut ne häärää, Muori hymyää,
piparit paistuu, ilo syttyy sydämeen.
Jänis loikkaa, pussissa ohje,
piparit paistuu ja maistuu.
Kulkuset kilisee, porot ne lentää,
joulu jo ovella, se sydämet lämmittää.
Joulupukin herkkua piparit on,
ruokakomerosta kadota tahtovat.
Rakkaudella Muori uuden taikinan valmistaa
Pukki hymyillee salaa, pipareita maistaa.
Joulun Aikaa Joulun Taikaa Kellot Kilkkaa
 |  |
Kipinä-Poron täyskäännös
Joulukalenteri 7.12.2025
On toisen adventtisunnuntain aamuyö. Taivas Korvatunturin yllä hehkuu hennon sinisenä ja tähdet loistavat kirkkaasti. Kipinä-Poro on väsynyt. Päivät ovat kuluneet seikkailusta toiseen. Ensimmäisestä lähtöpäivästä lähtien on sattunut pieniä kommelluksia.
Siiri on halunnuy kiitää kohti etelää ja on päättänyt unohtaa natkan Islantiin. Oskari puolestaan haaveilee rauhasta ja siitä, että saisi veistää pieniä kauniita hahmoja lumesta ja puusta. Kipinä on väsynyt
Poro laskeutuu keskelle lumista polkua, ravistaa päätään ja ilmoittaa päättäväisesti, teen täyskäänöksen, lähdemme kotiin Korvatunturille. Siiri jähmettyy. Silmissä välähtää pettymys. Siiri Tonttutyttö on iältääån satoja vuotta vanha. Kukaan ei ole varma hänen iästään. Hän haluaa kuitenkin jatkaa matkaa, mennä paikkaan, jota hän kaipaa. Hänellä on myös kova halu sukeltaa uusiin seikkailuihin. Kipinä-Poro ei tottele Siiriä, vaan toistaa kotiin mennään. Oskari nyökkää Kipinälle ja sanoo lempeästi Siirille, kotiin paluu voi olla seikkailu ja Siiri, kotona odottaa rauha.
Matka Korvatunturille ei ole helppo. Kipinä -Poron voimat ovat ehtyneet. Se ei jaksa kiitää taivaankantta pitkin. Siiri ja Oskari istuvat pulkassa, jota Kipinä vetää viimeisillä voimillaan metsäpolkua pitkin. Tuuli puhaltaa lunta heidän kasvoilleen. Kuusen oksilta tippuu tuulenpuuskan voimasta tykkilunta pulkkaan. Siiri mutisee itsekseen. Yhtäkkiä hän huomaa, että polku on täynnä pieniä yllätyksiä. Kuusten oksilla kimaltelee jääkiteet kuin tuhannet tähdet. Pulkkaan lennähtää piparkakkuja pussillinen, Toinen pussi on täynnä niuäijiä, rusinasilmineen. Metsästä kuuluu salaperäisiä ääniä, Ovatkohan ne tonttujen kuiskauksia ja kepposia. Tuulen voima antaa myös pulkalle vauhtia ja KIpinän vauhti kiihtyy.
Heidän eteensä ilmestyy valonvälähdys. Tonttutyttö toteaa sen olevan adventtitähden. Se johdattaa heitä eteenpäin, Kipinän seuratessa valoa vakaasti. Siirin kasvoille ilmestyy hymy. Hän ymmärtää, että joskus suurin seikkailu on palata sinne, missä sydän on kotona.
Kun he viimein saapuvat Korvatunturille, lumi hohtaa kirkkaana ja tontut ovat sytyttäneet kynttilät. Oskari aloittaa hommansa eli veistää puusts pientä poroa. Siiri istuu hangelle kuusen havujen päälle ja kuuntelee hiljaisuutta. Kädessään känellä on kuppi lämmintä kaakaota ja Joulumuorin leipoma kampanisu. Kipinä kiirehtii poroaitaukseen. Siellä on juuri ruoka-aika ja ruoka maistuu Kipinälle. Eikä aikaakaan , kun se syvään huokaisten asettuu paikalleen ja nukahtaa. Nyt ollaan kotona Krvatunturilla. Tämä on lämmin kotiinpaluu.
Rauha, ilo ja joulun lämpö täyttää sydämet.
 |
Siirin ja Oskarin itsenäisyyspäivä
Joulukalenteri 6,12,2025
Kylä jää taakse, Kipinä-Poron kiitäessä vauhdilla eteenpäin.
Poro pulkkineen laskeutuu yhtäkkiä maahan, huikkaa tontuille, arvatkaapa missä olemme. He heräävät pulkassa, unen tokkuraisina katselevat ympärilleen. Oskari-Tonttu pudistaa päätään todeten, ettei ole koskaan käynyt tälläisessä paikassa. Siiri-Tonttutyttö kömpii pulkan reunalle ihmetellen, tutulta näyttää, mutta eipa juolahda mieleen. Valot välkkyvät aukion reunalla. Hiphei, Siiri tuntee paikan. Kauan sitten hän ja Kipinä-Poro olivat olleet täällä itsenäisyyspäivän juhlissa, metsän väen kanssa. Hirvi Hermanni oli silloin kutsunut lukemattomia tonttuja ja metsänväkeä juhliin.
Siirin päässä syntyy ajatus, jonka hän tietenkin haluaa toteuttaa. Pian he kiitävät Kipinä-Poron kanssa taivaan kannella. He noutavat sisarukset Iisakin ja Fridan sekä heidän serkkunsa, Matiaksen ja Siirin mukaansa matkalle. Matka jatkuu takaisin Seitsemiseen. Lapset, Oskari-Tontun ja Siiri Tonttutytön kanssa ihailevat kaunista valaistusta pimeyden keskellä. Talojen ikkunoilla tuikkii kaksi kynttilää juhlistamassa kotia ja isänmaata.
Miksi kaksi kynttilää tuikkii joka ikkunassa, lapset kysyvät ja Oskarikin on utelias, Tonttutyttö kertoo heille, miksi joka vuosi 6.12. kynttilät syttyvät ikkunoille.
Itsenäisyyspäivän iltana klo 18 sytytetään kaksi kynttilää ikkunalle. Se on ollut tapana jo 1800-luvun kansallisista juhlista ja sortovuosien kansan hiljaisesta protestista. Päivä ei silloin ollut sama kuin nykyään. Siiri jatkaa kertomista, että kaksi kynttilää symbolisoi itsenäisyyttä ja sen puolesta kaatuneita. Se on kansan yhteinen hiljainen ja arvokas ele, jolla me suomalaiset osoitamme kunnioitusta itsenäiselle isänmaalle ja sen puolesta sodissa kaatuneille.
Oskari Tonttu tietää ja kertoo lisää tästä päivästä. Presidentinlinnassa on juhla, jossa on kutsuvieraita ja kuullaan puheita ja musiikkia. Yksi juhlapäivän tapahtuma on puolustusvoimien järjestämä lippuparaati. Käydään hautausmaalla hiljentymässä ja monet katsovat Tuntematon sotilas elokuvan. Lapset kuuntelevat ja esittävät paljon kysymyksiä tontuille. Pian saavutaan Seitsemiseen, jossa juhlat ovat jo alkaneet.
Varikset ja harakat yhdessä esittävät fanfaarin Suomelle. Juhlapuheen pitää herra Henrik Hirvi. Meillä on joulukuun kuudespäivä, jota juhlistamme olemalla iloisia, itsenäisiä ja ennenkaikkea yhtenäisiä. Onnea meille kaikille, päättää hän puheensa ja taputukset täyttävät metsän. Keijut karkeloivat kaikkien iloksi. Juhlassa kaikki viihtyvät hyvin yhdessä. Tuhannet kynttilät ja soihdut valaisivat juhlaväkeä, joka nautti tilaisuudesta täysin rinnoin. Seitsemisessä kuhisi väkeä. Jänöt, hirvet, peurat, ketut, sudet, karhut, metsot, oravat, pöllöt, majavat, kotkat jne...olivat joukolla mukana. Todennäköisesti Otso Mesikämmenkin herää uniltaan juhlaan.
Aika kuluu, Kipinä-Poro odotta matkalaisia. Kipinän kiitäessä taivaan kantta myöten matkalaiset kuulevat kulkusten kilinää ja vienoa metsän musiikkia.
Punaista vilahtaa ikkunan takana, aamu valkenee, lapset heräävät omassa sängyssään, sisälle kuuluu kulkusten kaukaista kilinää, joulun aika joulun taika.
Kaksi kynttilää ikkunalla, hiljaisuus illan hämärässä
Kynttilät kertovat tarinaa vapauden.uhrauksista, rakkaudesta isänmaahan.
 |
Kylän lasten aarrejahti
Joulukalenteri 5.12.2025
Aamu aukeaa sinisen kirkkaana ja kylmä pakkasilma nipistää poskia. Tuohon nipistelyyn heräävät Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu pulkansa vierestä. Oskari osoittaa kirkon tornia Siirille. Siellä joulukello loistaa muistuttaen kyläläisiä siitä, että joulun taika palasi ja se ei ole vain yksi hetki tai yksi päivä. Joulun taika jatkuu joka päivä Onhan nyt joulunodotuksen aika.
Tontut ovat menossa tori aukiolle kiskoen perässään pulkkaa. KIpinä Tonttu on mennyt omille teilleen. Aukiolle aavuttuaan Tonttu Oskari huomaa. että siellä kokoontuvat kylän lapset ja joulukuusi kimaltelee. Samantien hän päättää järjestää kylän lapsille yllätyksen, aarteenetsinnän. Tehtävä on täynnä vihjeitä, niiden avulla lasten on löydettävä kylän raitilta kolme paikkaa, jossa he kokevat ylltyksen. Oskari käyttää joulun taikaa ja pian hänellä on vihjeet kirjoitettuna kauniille vanhalle pergamentille.
Lapset tietävät nyt, että heitä odottaa salainen seikkailu, täynnä vihjeitä ja yllätyksiä.
He lähtevät liikkeelle vauhdikkaasti.
Kuka kylän vanhin on, viisas ja lempeä, ikkunassaan kynttilä lepattaa? Rohkeasti koputa hänen ovelleen, löydät yllätyksen, joka sydäntä lämmittää.
Lapset juoksivat Sanna mumman talolle. Oven takaa he löysivät mumman, joka hymyili ja ojensi jokaiselle piparkakun. Tuoksu täytti ilman, ja piparkakun maku toi joulun lähelle.
Seuraava vihje johdatti heidät eteenpäin:
Missä vesi solisee, jääkukat kurkistelevat, pikkuinen silta kantaa kulkijan yli. Katso rohkeasti sen alle siellä aarrearkku odottaa löytäjäänsä.
Lapset kulkevat puron varrelle, löytävät sillan. Sen alta löytyy pieni aarre-arkku, joka oli koristeltu hopeisella nauhalla. Arkku avattiin, jokainen saa oman pienen kynttilän. He sytyttävät ne mielessään ja ajattelevat, kynttilän valo kulkee kanssamme jouluun asti.
Viimeinen vihje johdattaa heidät takaisin kylän sydämeen.
Kun palaat kylän sydämeen, näet kuusen, joka loistaa tähtien alla. Sen juurella odottaa viimeinen yllätys, joka saa silmät säihkymään ja sydämet laulamaan.
Kuusen juurella odottaa kori täynnä pieniä joulukelloja. Jokainen lapsi saa oman kellon, ja kun he helisyttävät niitä yhdessä, kylän aukio täyttyy iloisesta soitosta. Joulukello kirkon tornissa yhtyy soitantaan. Koko kylä laulaa joulun odotusta.
Lapset kulkivat vihjeeltä toiselle, jokainen yllätys toi mukanaan uuden kipinän. Piparkakun maku, kynttilän valo ja kellon helinä yhdistyivät tarinaksi, joka jää heidän sydämiinsä.
Hiljaa hiutaleet tanssivat, kylän aukio odottaa. Kuusen oksat kimmeltävät, joulunkello soi. Silloin kuuluu kavion kopse, hengitys höyryää pakkasilmaan. Kipinä- Poro sapuu saapuu kylään. Poro pysähtyy, lapset juoksevat sen luokse. Kuusen juurella, kellot helisevät, kynttilät loistaa. Kaikilla joulun ilo sydämissä.
Kipinä-Poro kiitää pulkallaan taivaan rantaa pitkin, Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tyytyväisinä pulkassa. He katselevat kylää, jonka asukkaat vilkuttavat, laulavat ja joulunkellot kilkkaavat kiitosta tonttu kaksikolle.
Tuiki, tuiki kirkkahasti, joulukynttilämme!
 |  |
Helkkykää, oi joulun laulelot
Joulukalenteri 4.12.2025
Kipinä Poro kiitää ja pian pulkka laskeutuu pienen kylän laitamille, metsän reunaan. Kylä on koristeltu valoin, ikkunoista loistaa lämpöä ja iloa. Kirkon torni seisoo tummana hämärän peitossa, ei tuiki valoa mistään. Siiri ja Oskari katsovat toisiaan, he tietävät, että matka on tuonut heidät tänne syystä, joka ei ollut vielä heidän tiedossaan, mutta pian tieto kantautuu heille.
Kyläläiset ovat menettäneet joulun taian, sillä vanha joulukello, joka soi joka aattoilta, on kadonnut. Ilman sen ääntä kylä ei voi aloittaa juhlaa. Tontut Siiri ja Oskari päättävät auttaa.
Kipinä on lähtenyt tutustumaan metsään ja Tontut seuraavat sen jälkiä kauas metsään.Kuuset kuiskivat heille ja tähdet johdattavat heitä oikealle tielle. Metsän keskeltä he löytävät vanhan, sammaloituneen tornin. Tornin huipulla, hopeisessa pesässä, loisti kadonnut joulukello. Sen ympärillä seisoo vartiossa jääpeikko kavereineen, he eivät halua päästää ketään sen lähelle.
Siiri laulaa lempeän joululaulun, Oskari laulaa mukana. Laulu täyttää metsän niin lämpimällä valolla, että jääpeikkojen sydän sulaa. Jääpeikkojen johtaja ojentaa kellon heille sanoen, joulun taika ei ole esineissä, vaan siinä, että te tuotte valoa ja iloa sekä lämpöä toisillenne.
Siiri ja Oskari tuovat vanhan joulukellon omalle paikalle. Koko kylä riemuitsee, laulu ja soitto raikaa myöhään iltaan saakka.
Kellon soitto hiljenee, laulut vaimenee, kirkon ikkunoista loistaa valo, joka valaisee tornin ja sen huipulla olevan joulukellon. Kylän ilta rauhoittuu. Talojen ikkunoista loistaa lämmin valo, lumi hiutaleet tanssivat hiljaa alas taivaalta. Siiri ja Oskari istuvat pulkassa katsellen, kuinka kyläläiset hymyilevät toisilleen sydämet täynnä kiitollisuutta. Kylä voi aloittaa juhlan odotuksen. Joulun taika on saapunut heidän luokseen. Kirkkaana, lämpöisenä loistava joulukello ja sen sointuvat sävelet on tuonut sen.
Helkkykää, oi joulun laulelot rinnoista niin riemurikkahista!
 https://www.facebook.com/profile.php?id=100064500738062&sk=photos Tyynelen Tonttujen kuoro tuo iloa ja lämpöä jouluun laulullaan |
 |
Hurja matka kohti etelää
Joulukalenteri 3.12.25
Kipinä-Poro kiitää taivaankantta Siiri ja Oskari kyydissään. Ylhäältä katsottuna maisema hohtaa valkoisena, mutta mitä etelämmäksi he matkaavat, sitä tummemmaksi maisema muuttuu. Lumi katoaa, pakkanen hellittää, tilalle saapuu tihkusade. Kaikkialla tuikkivat valot ikkunoissa, pihapuissa, kylissä. kujilla ja kaduilla, sillä onhan joulunodotus aika. Koristeet ja valot tuovat lämpöä ja toivoa harmaaseen päivään.
Kipinä-Poro laskeutuu metsän reunaan niitylle, sillä se on tosi väsynyt pitkän lennon jälkeen. Eväiden syönti kuitenkaan paljaan taivaan alla tihkusateessa ei tunnu houkuttelevalta. Juuri silloin ison kiven takaa ilmestyy kaksi maahista ja soreat keijut heidän seuranaan.
He houkuttelevat Siirin, Oskarin sekä Kipinä Poron mukaansa kiven alla olevaan luolaan.Houkutella ei kauan tarvinnut, sillä he olivat nälkäisiä. Mutta ystävällisen kutsun takana piilee ansa. Luolan ovi suljetaan heidän takanaan ja eväät ryöstetään,
Tilanne on aika synkeä. Onneksi ryöstäjät eivät tiedä kaikkea. Oskarilla on salataskussaan aivan uudenlainen kännykkä, Siirillä mukanaan suuri taikahuivi, jonka voima on peräisin kaukaisilta vuorilta. Nämä auttavat heitä hurjassa pelastusoperaatiossa.
Oskari onnistuu kännykän avulla houkuttelemaan luolan seinästä esiin salaisen oven, jonka vain voi tämä uusi teknologia paljastaa. Siiri levittää taikahuivin, joka kasvaa ja muuttuu valon sillaksi, joka avaa tien ulos
Maahiset ja keijut luolan hämäryydessä katsovat täysin äimistyneenä, kun kolmikko karkaa vapauteen. Ulkona tihkusade muuttuu kevyeksi lumisateeksi ja taivas kirkastuu. Mutta nyt lumihiutaleet eivät ole tavallisia. Ne hohtavat kuin pienet tähdet, ikäänkuin taivas olisi lähettänyt heille kiitoksen rohkeudesta..
Siiri kietoo taikahuivin ympärilleen ja huomaa sen muuttuneen entistä kauniimmaksi. Huiviin on ilmestynyt kuvioita, jotka kertovat heidän seikkailustaan. Oskarin kännykkä välähtää ja sammuu, kuin merkiksi siitä, että teknologia ja taikuus olivat hetken liittolaisia.
Kipinä Poro, pulkassaan kaverukset, nostaa päänsä kohti taivasta ja kiitä jälleen iloisesti yli metsän. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tietävät, että heidän matkansa ei ollut turha he eivät ainoastaan pelastuneet, vaan toivat mukanaan uuden valon joulun odotukseen. Riemuissaan he vilkutavat alas pulkan reunalta ja laulavat joululauluja täysin rinnoin.
Matka jatkuu kohti etelää, lumisateen ja valojen saattelemana. Sydämissään hillä on tarina, jota kukaan ei koskaan unohda.
Joulun Taikaa Joulun Aikaa kulkusten kilitessä
 |
Muutos Kilpisjärvellä Siirin ja Oskarin matkaan.
Joulukalenteri 2.12.25
Siiri herää aamulla siniseen hämärään Kilpisjärvellä. Hän pökkää Oskaria, joka vielä nukkuu ja kuorsaa niin äänekkäästi, että teltta tärisee. Siiri Tonttutyttö aikoo kertoa innoissaan tulevista muuttuneista suunnitelmista Oskari-tontulle.
Yhtäkkiä Siiri muistaa ja huudahtaa. Voi Oskari! Eilen oli sinun nimipäiväsi. Me unohdimme juhlia sitä, kun matka Kilpisjärvelle oli hieman seikkailullinen! Oskari hätkähtää hereille ja nauraa, kun kuulee asiasta.
Kilpisjärven tontut, jotka olivat tuoneet herkullisen aamiaisen mukanaan, ryhtyvät heti järjestämään juhlaa. He sytyttävät kynttilöitä, laulavat nimipäivälaulun ja nostavat kupit kuumaa kaakaota. He nauttivat myös monia maistuvia Lapin herkkuja Oskarin kunniaksi. Sitten Siiri menee ulos, tarjoaa myös herkkuja Kipinä-Porolle.
Näin alkaa Siirin ja Oskarin aamu Sallan huipulla. Aamiainen nautittaan riemumielellä kauniin sinisen hämärän keskellä. Kipinä-Poro saa ylimääräisen porkkanan juhlan kunniaksi. Joulumuori lähettää tervehdyksen Korvatunturilta. Joululaulut raikaavat kirkkaasti yli Saana-tunturin ja kantautuvat Kilpisjärven kylään asti. Aivan kuin muistuttaen kaikkia, että joulun odotus on täynnä yhteisöllisyyttä, ystävyyttä ja taikaa.
Oskarin nimipäiväjuhla tuo lämpöä ja iloa siniseen hämärään. Siiri toteaa hymyillen, nyt kaikki on täydellistä, seikkailu jatkuu, mutta nämä juhlat muistetaan ikuisesti.
Iltapäivä on jo pitkällä, kurkottaa kohti iltaa, kun kaverukset kiipeävät Kipinän pulkkaan ja matka alkaa.
He ovat menossa Islantiin, kuitenkin Siirin mielestä he voivatkin mennä etelään, paikkaan, jonne tontut ja Petteri Punakuono olivat hänet kerran unohtaneet. Hän kertoo menneensä erään talon terasille ja nukahtaneensa.
Aamun tullen herätessään janoon, nälkään ja väsyneeseen oloon, kyynelten tippuessa silmistä, hän ihmettelee, mitä on tapahtunut ja missä hän on nyt. Siiri haluaa kotiin Korvatunturille. Homma hoituu päivän valjetessa hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin, Siiri toteaa Oskarille.
Siiri muistelee lämmöllä tapahtumaa Ikaalisissa ja myös matkoja kaikkialle eri porojen kyydissä. Kipinä Poro on kuitenkin se oikea poro, joka heitä kyyditsee ympäriinsä joulunodotuksen lumossa. Petteri Punakuono hoitaa Joulupukin tärkeitä menoja, selittää Siiri Oskarille.
Kipinä-Poron pulkka kaartuu kohti etelää, nyt nimipäiväjuhlan muisto mukanaan. Oskari miettii mielessään, ehkä myöhemmin Islantiin.
Kipinä-Poron kulkuset kilisevät joulu on lähellä
 |
Hei me lähdetään Islantiin
Joulukalenteri 1.12.2025
Tonttuyttö Siiri istuu puunrungolla lumisen metsän reunassa ja miettii, mitä tehdä. Hei, jos lähtisin Islantiin laivalla Pohjois Norjasta! Tuo on tosi kiva ajatus, Siiri hihkuu, että lumi pöllyää metsän puista. Hän haluaa lähteä seikkailemaan maailmalle, sillä viimeisestä matkasta on jo pitkä aika. Islantiin! Laivalla! Ja tietenkin hänen paras ystävänsä, seikkailunhaluinen mutta hieman varovainen Oskari-tonttu, lähtisi mukaan. Niinpä hän kiepsahtaa ylös ja juoksee tapaamaan OskariTonttua.
Aikansa keskustelua ja jankkausta moisesta retkestä, Oskari Tonttu antaa periksi. Hön kyllä epäilee, miten mennään Islantiin laivalla talvipakkasella, mahtaa olla ainoastaan jäänmurtajat liikkeellä, jos nekään. Meille tulee varmaan hauska matka ja jos minä hieman Siiriä toppuuttelen matkan varrella kuitenkin.
He lähtevät matkaan, mutta ensin valmistelut. KIpinä Poron pulkka täyttyy eväistä ja loput, mitkä sinne ei mahtuneet, tungettiin reppuun. Tuossa tuokiossa kaikki on valmiina ja sydän täynnä intoa. Poron kulkuset kilisevät ja matka alkaa. He vilkuttivat jäähyväiset Joulupukille ja Muorille. Joulupukki naurahti heidän häipyessään tunturin taakse, missähän se määränpää on loppojen lopuksi, hauska odotella paluuta!
Matka Pohjois-Norjaan, laivasatamaan, ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ja tie suora. Jo ennen saapumistaan ensimmäiseen kylään he joutuvat lumimyrskyn keskelle. Heidän täytyy turvautua vanhan majatalon lämpöön. Siellä he tapaavat kummallisen ja vähän oudon matkaajan, joka kertoo olevansa muinaisten salaisuuksien vartija. Hän antaa heille kartan, jossa on reitti, joka vei Saana-tunturille. Hän kuitenkin varoittaa, että matkalla on monenmoisia haasteita. Siiri Tonttyttö ja Oskari Tonttu ottavat kartan ja päättävät kaikesta huolimatta poiketa kartan osoittamassa paikassa.
Myrskyn vihdoin laannuttua, Siiri ja Oskari jatkovat matkaansa. Jylhän tunturimaiseman keskellä roihuavat revontulet, jotka houkuttelevat heitä ihailemaan niitä lähempää. Pian he huomaavat ilkikuriset revontulikettuset, jotka yrittävät johdattaa heidät harhaan taikavalojensa avulla. Oskari on jälleen valpas, hänen ansiostaan he löytävät oikean polun. Kipinä Poron turvallisessa kyydissä he jatkavat matkaansa kohti Kilpisjärven Saanaa..
He kohtaavat vielä yhden hankaluuden matkallaan. Edessä on jääsilta, joka on hyvin liukas ja arvaamaton. Muistakaa harkita jokainen askel tarkasti, sillä kohtalonne voi olla tuo syvä rotko, varoittaa ylhäältä kuuluva voimakas ääni. Kipinä Poro pysähtyy ja matkaajat katselevat ympärilleen, mistä ja kuka heitä pelottelee. Iso hahmo punamustassa viitassa leijuu ylhäällä tunturin kupeella. Kuuletteko, muistakaa, olette tuhon omat, jos teette yhdenkin harha-askeleen, niin poro kuin te kaksi tontun koltiaista. Siiri ja Oskari rohkaisevat toisiaan ja huudahtavat yhteenääneen, me pääsemme yli kaikki yhdessä! Ja kas, mitä tapahtuu! Hetkessä Kipinä Poro kiitää taivaankantta pitkin, jääsilta sekä mustan puhuva hahmo jäävät kauas taakse. He kiitävät tunturien yllä eteenpäin kunnes vihdoin näkevät edessään majesteettisen Saana-tunturin.
Saapuessaa huipulle, he katselevat ympärilleen. Täältä korkealta näkyy aina Pohjois-Norjan rannikolle asti. Siiri Tonttutyttö miettii hetken ja tuumii, että matka Islantiin voidaan tehdä myöhemminkin. Mitä mieltä sinä Oskari olet? Oskari miettii heidän yhteistä seikkailuaan ja siitä selviytymistä. Hän vastaa Siirille, että jatketaan matkaa, mutta ensin vietetään hetki rauhassa täällä ystävien kanssa.
Siiri ja Oskari asettuivat ns. taloksi ja pystyttävät teltan tunturin laelle, nauttivat eväitä ja huokaavat helpotuksesta. Seikkailut ovat takana päin ainakin toistaiseksi. Saanan tontut saapuvat heitä tervehtimään. llta sujuu kuuman kaakaota ja kampanisuja nauttien sekä laulut raikuvat tunturissa. Ystävät nauttivat toistensa seurasta ja joulun odotuksesta.
Ilta vaihtuu yöksi, revontulet loimuavat kulkusten kilistessä iloisesti joulun tuloa.
 |  |
